Hyvää uutta vuotta 2016 !

Vuoden viimeisiin harjoituksiin kokeiltiin miltä 40 kilon kuulat tuntuu.

https://www.youtube.com/watch?v=GNQHCIoMGpE

Yllä olevasta linkistä näkee kehityksen. Onhan se vielä aika huteraa, mutta tuosta on hyvä parantaa. Kehitys on ollut huimaava, mutta vielä on älyttömästi työtä edessä.
Seuraavassa videossa näkyy työnnön kehitystä.

https://www.youtube.com/watch?v=-hG4YrsUnqo

40 kilon kuulien jälkeen 32 kilon kuulat tuntuu kevyiltä, mikä on juuri tarkoitus. Hiljaa hyvä tulee.
Viimeisten harjoitusten kesto oli 2,5 tuntia. Loppuun tein 40 minuutin juoksu lenkin normaalia rivakkaammalla tahdilla.

Toivotan kaikille parempaa uutta vuotta. Olkoon kuulat kevyempiä :)

Hyvää joulua!

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan!

MM-kisareissun jälkeen on tohinalla valmisteltu joulua joten myös blogin pito on jäänyt vähemmälle! Ensivuonna uudet kujeet ja toivottavasti paljon enemmän postauksia :)

Team Nurmenniemi herkuttelee pari päivää joulun antimilla ja maanantaina palataan sitten ruotuun!

Hauskaa joulua!

Merry christmas!

Lumisadetta

Kisareissu vaimon silmin

Kisareissulle lähdettiin keskiviikkona 25.11, ja matkalle lähtiessä minä olin varmasti se, jota jännitti enemmän. Koen olevani hyvin huono kielissä ja vähän mietitytti se että pärjäänkö/ymmärränkö mitään. Ajomatkan jälkeen jäimme Hyvinkäälle yöpymään, mutta jännityksen vuoksi yöunet jäivät hyvin katkonaisiksi ja kellokin oli soimassa 4.30. Helsingissä turvatarkastus meni nopeasti, ja pidempi odottelu tulikin sitten lähtöportilla johon maajoukkueen LC väkeä alkoikin kerääntyä.

Lentoyhtiöksi valikoitui Finnair ihan siitä syystä, että se oli ainoa joka tarjosi suoran lennon. Varnan reissulla Jani vaihtoi konetta Istanbulissa vaatimattomalla 15h odotuksella, joten nyt vähän mukavuuden haluisuutta. Lennot kyllä sujuivat oikein mukavasti, tullessa kone oli jopa parikymmentä minuuttia etuajassa.



Vaikka matkan pääasiallinen tarkoitus oli kisaaminen, minua itseäni kiinnosti nähdä se, miltä Irlantilainen joulu näyttää. Joulukoristelut ei nyt hirveästi suomalaisista poikenneet, elementteinä lumiukkoja, eläimiä ja joulupukkeja. Irlantilaisten käsitys tontuista vain meni ehkä sinne maahisten puolelle, mutta joulupukki oli hyvin perinteisen näköinen. Jouluvalot olivat suuria ja näyttäviä. Myös Irlannissa vietettiin "Black Fridaytä" eli joulun avaavaa mustaa perjantaita, jonka vuoksi lähes jokapaikassa oli alennusmyyntejä.

Hintataso Dublinissa oli mielestäni melko kallis, tai ainakin suomentasoinen. Syöminen oli hintavaa, mutta annokset kyllä Suomeen verrattuna suurempia! Vaatteita tuli hankittua niin itselle kuin tuliaisiksikin Penney`s-ketjun liikkeistä http://www.primark.com/en-ie/homepage siellä oli paljon kaikkea edullista ja sellaista jota ei täältä vastaan tule! Olisipa mukava saada tämän ketjun liikkeitä Suomeenkin!

Hotelliksi valikoimme Hotelli Claytonin, joka oli myös lentokenttähotelli. Alun perin meidän hotellista piti olla kuljetus myös kisapaikalle, mutta ilmeisesti oli tullut jokin sopimusongelma ja kuljetus ei järjestynytkään. Hotelli oli melkein lentokentän kupeessa, joten kisapaikalle piti selviytyä paikallisbussilla. Onneksi ensimmäiselle reissulle Oikarisen Ville lähti meille suunnan näyttäjäksi ja kisapaikalle päästyämme kuulimme että Janin onkin mahdollista päästä puntariin päivää aikaisemmin kuin mitä ennakkotieto oli. Harmistukseksi Janin passi jäi hotelliin, joten vatuloimme itsemme takaisin hotelliin. Passinhakureissun jälkeen onnistuimme kisapaikalle kulkemaankin jo ihan itse, kun ei tarvinnut osata kuin katsoa oikea numero bussista, ja niitä kulki kymmenen minuutin välein.

Punnituksessa Janin paino oli hitusen yli 96kg, eli sarjaksi päätyi +95kg niin kuin tarkoitus oli ollutkin. Se että puntarille pääsi päivää aikaisemmin antoi meille yhden kokonaisen päivän verran aikaa kulkea Dublinin keskustassa.

Dublinin linna oli yksi nähtävyys, jonka ennakkoon tiesin haluavani nähdä, mutta se oli hieman pettymys, kun siitä oli tehty oikeastaan "parkkipaikka" alue, autoja oli jokapaikassa ja moni kuva on ihan pilalla vain siksi että autot ei sovi kuvaan.. Rakennukset oli ulkoapäin koristeelliset ja ajan patina näkyi niissä hienosti!

Katedraalit oli toinen asia jota halusin nähdä, mutta siinäkin petyin, kun ennakkoon tiennyt että nämäkin olivat rahastuspaikkoja, tähän Christ Churtchin katedraaliinkin pääsymaksu olisi ollut 6e aikuiselta, joten jätimme kierroksen tekemättä ja kiertelimme ulkona, siinäkin oli paljon näkemistä.

Kisapäivää edeltävä ilta oli hermoja koetteleva. Puhuminen meni kuin kuuroille korville kun Janin päässä raksutti eri kisataktiikat, mietinnät hyvästä pacesta.. Lähtölistat tulivat ja Janin sarjan osallistujat olivat muuttuneet melkoisesti. Sarjassa oli yhteensä 12 nostajaa, joista kaksi oli venäläisiä ja yksi valkovenäläinen. Lähestulkoon kaikkien muiden nostajien tämän vuoden tulostasoa saatiin ennakkoon selvitettyä, mutta nämä kolme nostajaa olivat mustiahevosia. Onni onnettomuudessa kuitenkin se, että he nostivat sarjan ensimmäisessä erässä, ja heidän tuloksensa jäi melko vaatimattomiksi. Kisatilanteessa sovimme, että käyn Janin takapuolella huutamassa missä "mennään" eli mitä muut tekevät, kun tulostaulusta oli mahdollista seurata vain omaa tulosta. Minun ääni ei kantanut mihinkään ja Jani oli siinä uskossa, että kilpailijat on ihan kannoilla-vaikka todellisuudessa Jani kuroi hyvin nopeasti 7 toiston kaulan, kannustuksesta Jani oli kuullut että "sata pitää saada" ja sitä todella yritti! Oli mahtavaa nähdä miten mm. USA:n joukkueesta kannustettiin suomea!

Siinä hetkessä kun taulussa loisti 99, en voinut muuta kuin juosta lavojen takaa kiskomaan voittajaa ylös, kaikki oli annettu ja tuomarikin tuli katsomaan onko kaikki ok ja onnitteli. Ei yhtään hylättyä toistoa, hyvän näköistä tekemistä alusta loppuun. Mestaruus on ansaittu!

Janin testinostot marraskuun alussa antoi viitteitä, että parempikin tulos olisi ollut hollilla, mutta kisapaineet, aikaero ja se ettei mies saanut jännitykseltään syötyä kunnon aamupalaa verotti varmasti muutamia toistoja, mutta eipä sen väliä, kun Kanadalaisen toistomääräksi jäi 86. Janin tulos oli siis amatöörisarjojen paras tulos Dublinissa, ei jossiteltavaa sen suhteen siis yhtään :)

Jani on paiskinut valtavan määrän töitä kisasuorituksen eteen, syksy oli takkuinen loukkaantumisten vuoksi ja siltikkin on ponnistellut eteenpäin. Itse olen vain katsonut etenkin viimeaikoina, että reenimäärät lähti laskemaan ja loukkaantumisherkät oheislajit karsittiin pois viikko-ohjelmasta. Nyt alkaa valtava työmäärä sitten SM-kisoja varten, siellä LC:ssä kutsuu Jania jo punaiset kuulat ja se kyllä melko varmasti tietää sitä, että treenaamisen painopisteiden pitää jonkin verran muuttua, 24 hyppy 32 on suuri. Koko ajan raskaatkin kuulat on reenissä mukana kulkeneet, muttanyt niillä saa alkaa sitten tehdä jo oikeasti hommia!

-M-

MM-kisat Dublin

Kisatunnelmia Dublinin jälkeen

MM-kisoihin valmistautuminen alkoi jo vuosi sitten kun tajusin, että viime vuoden sm-kisatuloksella olisin ollut toinen omassa sarjassa viime vuonna. Silloin jo päätin, että haluan osallistua seuraaviin MM-kisoihin mitali mielessä. Bonuksena tuli kesällä lähdettyä Em-kisoihin hakemaan kokemusta ja tuntumaa sekä tietenkin katsomaan minkä tasoiset kisat ovat.

Em-voiton myötä aloin uskoa, että jopa voitto on mahdollinen. Harjoitus määriä lisättiin sekä tempoa kasvatettiin. Tarkoitus oli kasvattaa kunto hyväksi ja tasaiseksi, että tulisi varmuus tekemiseen. Syksyllä sattui muutama harmittava loukkaantuminen, jotka pilasivat valmistautumista, mutta edelleen oltiin luottavaisena omaan kuntoon. 3 viikkoa ennen MM-kisoja sain testikisassa tulokseksi 105 ja viikkoa ennen kisoja 8 minuuttia tuloksella 87, joten kunto oli kohdallaan.

 

Kisamatka alkoi keskiviikkona, jolloin suuntasimme yöksi Hyvinkäälle Marjutin luokse Malluntalleille, josta aamuvarhain saimme kyydin kentälle, ja itse kisamatka Dubliniin pystyi alkamaan.

 Itse reissu ei enää jännittänyt, koska Varnaan tehty reissu toi hyvää käytännönkokemusta. Yövyimme hotelli Claytonissa yhdessä Ville Oikarisen kanssa. Villen opeilla tutustuimme miten linja-autoissa kuljetaan sekä samalla reitti kisapaikalle selvisi, hurjaa yhtäkkiä olla auton kyydissä, joka ajaakin ihan "väärin". Kisapaikka oli DCU:n (Dublin city university) yhteydessä. Kisapaikan halli oli suuri ja tarkoitukseen sopiva, joskin suuren yleisömäärän vuoksi ilmaltaan tunkkainen.

Tunnelma kisoissa oli aivan huimaava. Joukkuejohtaja Johannan avulla pääsin punnitukseen jo torstaina perjantain sijaan. Tästä johtuen saimme perjantai päivän kokonaan vapaaksi, jolloin lähdimme seikkailemaan ja tutustuman keskustaan sekä nähtävyyksiin.

 Perjantaina sain illalla tietää, että sarjaani oli tullut kaksi venäläistä sekä valkovenäläinen nostaja joista ennakkoon ei ollut mitään tietoa. Jännitys nousi pilviin. Lauantaina kisaaminen jännitti niin paljon, ettei ruoka maistunut, joten oli vain selvittävä urheilujuomien voimalla.

Lavalle noustiin hyvin vakavana

Alusta saakka kovalla pacella. Kotikatsomossa lapset oli huonosta striimistä tunnistanut iskän siitä, ettei isi lepää ollenkaan :)

Varmoja toistoja, ei yhtään hylättyä

 Itse kisasuoritus lähti hyvin käyntiin. Alku oli helppoa, mutta vaikeudet alkoi jo 5 minuutin kohdalla. Marjon piti antaa neuvoja mitä pitää saada, mutta kannustus oli aivan huimaa enkä kuullut kuin, että sata pitää saada. Loppuun asti sisulla mentiin ja yhtä vajaaksi jäi sadasta.

Tulos on huima, mutta itselle pettymys. Taistelu voitto silti. Olin ihan puhki enkä olisi voinut tehdä yhtä toistoa enempää. Kaikkeni annoin lavalle kuten olin suunnitellut. Marjo tuli kertomaan, että voitin! Se oli aivan uskomatonta. Maailman paras amatöörisarjassa LC:n puolella. Fiilikset oli korkealla kun pääsin palkintojen jakoon. Sain vielä Suomenlipun Juhanilta mukaan lavalle. 

Nyt vasta pikku hiljaa olen alkanut tajuamaan miten uskomaton suoritus sitä tuli tehtyä.

 Olen haaveillut pikkupojasta asti voittavani piiri tasolla tai SM-tasolla, mutta nyt olinkin maailmanmestari. Tämä vuosi on ollut kyllä uskomaton itselleni. Kehitystä on tullut roimasta ja tulosta syntynyt. Voitin kaiken mahdollisen mitä halusin ja yritin. Ei sellaiseen voi olla kuin tyytyväinen. Sipposen Jani oli facebookissa kommentoinut, että löytyykö Suomesta keltään vuoden sisältä mitallikattausta kultaisena; 2x SM, EM ja MM sekä päälle kaksi suomen cupin osakilpailuvoittoa. 

Nyt on katseet sitten suunnattu kohti mestaruussarjaa. Harjoitukset suunnitellaan siten, että kahden vuoden päästä Koreassa olisi jo realistista tavoitella mitalia huippu suorituksella. Tavoite on älyttömän kova ja vaatii paljon harjoittelua, mutta olen valmis siihen henkisesti ja fyysisesti. Suurin toive edelleen on ettei sairastu eikä loukkaannu pahemmin.  Mielenkiinnolla kohti uusia haasteita rohkeasti.

Suuret kiitokset kaikille tukijoille ja sponsoreille, jotka mahdollisti tämän vuoden upeat suoritukset !

Paras tuliainen reissusta

Voittoa juhlimme 5.12 klo 12-15 Hotelli Kulkurissa. Toivotamme sinne tervetulleiksi yhteistyökumppanit, tukijat ja ystävät!