Kisareissulle lähdettiin keskiviikkona 25.11, ja matkalle lähtiessä minä olin varmasti se, jota jännitti enemmän. Koen olevani hyvin huono kielissä ja vähän mietitytti se että pärjäänkö/ymmärränkö mitään. Ajomatkan jälkeen jäimme Hyvinkäälle yöpymään, mutta jännityksen vuoksi yöunet jäivät hyvin katkonaisiksi ja kellokin oli soimassa 4.30. Helsingissä turvatarkastus meni nopeasti, ja pidempi odottelu tulikin sitten lähtöportilla johon maajoukkueen LC väkeä alkoikin kerääntyä.
Lentoyhtiöksi valikoitui Finnair ihan siitä syystä, että se oli ainoa joka tarjosi suoran lennon. Varnan reissulla Jani vaihtoi konetta Istanbulissa vaatimattomalla 15h odotuksella, joten nyt vähän mukavuuden haluisuutta. Lennot kyllä sujuivat oikein mukavasti, tullessa kone oli jopa parikymmentä minuuttia etuajassa.
 Vaikka matkan pääasiallinen tarkoitus oli kisaaminen, minua itseäni kiinnosti nähdä se, miltä Irlantilainen joulu näyttää. Joulukoristelut ei nyt hirveästi suomalaisista poikenneet, elementteinä lumiukkoja, eläimiä ja joulupukkeja. Irlantilaisten käsitys tontuista vain meni ehkä sinne maahisten puolelle, mutta joulupukki oli hyvin perinteisen näköinen. Jouluvalot olivat suuria ja näyttäviä. Myös Irlannissa vietettiin "Black Fridaytä" eli joulun avaavaa mustaa perjantaita, jonka vuoksi lähes jokapaikassa oli alennusmyyntejä. Hintataso Dublinissa oli mielestäni melko kallis, tai ainakin suomentasoinen. Syöminen oli hintavaa, mutta annokset kyllä Suomeen verrattuna suurempia! Vaatteita tuli hankittua niin itselle kuin tuliaisiksikin Penney`s-ketjun liikkeistä http://www.primark.com/en-ie/homepage siellä oli paljon kaikkea edullista ja sellaista jota ei täältä vastaan tule! Olisipa mukava saada tämän ketjun liikkeitä Suomeenkin! |
Hotelliksi valikoimme Hotelli Claytonin, joka oli myös lentokenttähotelli. Alun perin meidän hotellista piti olla kuljetus myös kisapaikalle, mutta ilmeisesti oli tullut jokin sopimusongelma ja kuljetus ei järjestynytkään. Hotelli oli melkein lentokentän kupeessa, joten kisapaikalle piti selviytyä paikallisbussilla. Onneksi ensimmäiselle reissulle Oikarisen Ville lähti meille suunnan näyttäjäksi ja kisapaikalle päästyämme kuulimme että Janin onkin mahdollista päästä puntariin päivää aikaisemmin kuin mitä ennakkotieto oli. Harmistukseksi Janin passi jäi hotelliin, joten vatuloimme itsemme takaisin hotelliin. Passinhakureissun jälkeen onnistuimme kisapaikalle kulkemaankin jo ihan itse, kun ei tarvinnut osata kuin katsoa oikea numero bussista, ja niitä kulki kymmenen minuutin välein.
Punnituksessa Janin paino oli hitusen yli 96kg, eli sarjaksi päätyi +95kg niin kuin tarkoitus oli ollutkin. Se että puntarille pääsi päivää aikaisemmin antoi meille yhden kokonaisen päivän verran aikaa kulkea Dublinin keskustassa.
Dublinin linna oli yksi nähtävyys, jonka ennakkoon tiesin haluavani nähdä, mutta se oli hieman pettymys, kun siitä oli tehty oikeastaan "parkkipaikka" alue, autoja oli jokapaikassa ja moni kuva on ihan pilalla vain siksi että autot ei sovi kuvaan.. Rakennukset oli ulkoapäin koristeelliset ja ajan patina näkyi niissä hienosti!
Katedraalit oli toinen asia jota halusin nähdä, mutta siinäkin petyin, kun ennakkoon tiennyt että nämäkin olivat rahastuspaikkoja, tähän Christ Churtchin katedraaliinkin pääsymaksu olisi ollut 6e aikuiselta, joten jätimme kierroksen tekemättä ja kiertelimme ulkona, siinäkin oli paljon näkemistä.
Kisapäivää edeltävä ilta oli hermoja koetteleva. Puhuminen meni kuin kuuroille korville kun Janin päässä raksutti eri kisataktiikat, mietinnät hyvästä pacesta.. Lähtölistat tulivat ja Janin sarjan osallistujat olivat muuttuneet melkoisesti. Sarjassa oli yhteensä 12 nostajaa, joista kaksi oli venäläisiä ja yksi valkovenäläinen. Lähestulkoon kaikkien muiden nostajien tämän vuoden tulostasoa saatiin ennakkoon selvitettyä, mutta nämä kolme nostajaa olivat mustiahevosia. Onni onnettomuudessa kuitenkin se, että he nostivat sarjan ensimmäisessä erässä, ja heidän tuloksensa jäi melko vaatimattomiksi. Kisatilanteessa sovimme, että käyn Janin takapuolella huutamassa missä "mennään" eli mitä muut tekevät, kun tulostaulusta oli mahdollista seurata vain omaa tulosta. Minun ääni ei kantanut mihinkään ja Jani oli siinä uskossa, että kilpailijat on ihan kannoilla-vaikka todellisuudessa Jani kuroi hyvin nopeasti 7 toiston kaulan, kannustuksesta Jani oli kuullut että "sata pitää saada" ja sitä todella yritti! Oli mahtavaa nähdä miten mm. USA:n joukkueesta kannustettiin suomea!
Siinä hetkessä kun taulussa loisti 99, en voinut muuta kuin juosta lavojen takaa kiskomaan voittajaa ylös, kaikki oli annettu ja tuomarikin tuli katsomaan onko kaikki ok ja onnitteli. Ei yhtään hylättyä toistoa, hyvän näköistä tekemistä alusta loppuun. Mestaruus on ansaittu!
Janin testinostot marraskuun alussa antoi viitteitä, että parempikin tulos olisi ollut hollilla, mutta kisapaineet, aikaero ja se ettei mies saanut jännitykseltään syötyä kunnon aamupalaa verotti varmasti muutamia toistoja, mutta eipä sen väliä, kun Kanadalaisen toistomääräksi jäi 86. Janin tulos oli siis amatöörisarjojen paras tulos Dublinissa, ei jossiteltavaa sen suhteen siis yhtään :)
Jani on paiskinut valtavan määrän töitä kisasuorituksen eteen, syksy oli takkuinen loukkaantumisten vuoksi ja siltikkin on ponnistellut eteenpäin. Itse olen vain katsonut etenkin viimeaikoina, että reenimäärät lähti laskemaan ja loukkaantumisherkät oheislajit karsittiin pois viikko-ohjelmasta. Nyt alkaa valtava työmäärä sitten SM-kisoja varten, siellä LC:ssä kutsuu Jania jo punaiset kuulat ja se kyllä melko varmasti tietää sitä, että treenaamisen painopisteiden pitää jonkin verran muuttua, 24 hyppy 32 on suuri. Koko ajan raskaatkin kuulat on reenissä mukana kulkeneet, muttanyt niillä saa alkaa sitten tehdä jo oikeasti hommia!
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti