Bolt SM-kisat Hyvinkäällä

Jos edellinen postaus oli yhtä valitusta siitä, kuin viimeisen puolen vuoden ajan kaikki on mennyt huonosti, on tällä erää hyviä uutisia :)

Jani kisasi 10.12 Hyvinkään Puolimatkan koululla Boltin ensimmäisissä SM-kisoissa seuraavin tuloksin:

Tuplatempaus 2x20kg 76
työntö 2x32kg 57
LC 2x32kg 41
tempaus 28kg 93
yhdenkäden työntö 32kg 106
yhdenkäden rinnalleveto-työntö 36kg 57.

 yht 27920kg 


Kisat oli kokonaisuutena onnistuneet, vaikka pitkä matkahan Hyvinkäälle on-luotto majoituspaikka Malluntallit huolehti levosta ja kisapäivän huollosta. Hyvinkään kirjeenvaihtaja Henni lähetteli pitkin päivää whatsupilla videoita ja kuvia tulemaan-kiitos niistä :)

Eniten ennen kisoja huolestutti tuplatempaus, johon tekniikka ei meinannut asettua kohdilleen millään ja se aiheutti ongelmia selän kanssa. Viime hetkellä 16kg kuulilla oikea tyyli löytyi ja kengiksi tupliin valikoitui pehmeäpohjaiset sisäpelikengät.

Jokainen suoritus meni niin hyvin kuin ne sillä hetkellä mennä saattoi, kilomäärä lopputuloksessa yllätti positiivisesti, joten tällä kertaa kaikki meni jopa pikkuisen ennakkoon suunniteltua paremmin. Yhdenkäden työnnön ja oalc:n harjoitteluun ei juurikaan ennakkoon panostettu ihan vain siitä syystä, että sen luotettiin menevän omalla painollaan.

Nämäkin kengät pääsivät tosi koitokseen ja täytyy todeta että ne on yksinkertaisesti sanottuna todella hyvät. Kengät on tukevat ja etenkin työnnössä ne toimii loistavasti. Kannattava sijoitus!

https://www.instagram.com/p/BN2a8psAZ5M/?taken-by=marjo_nurmenniemi

Kuva: Henni Sihvonen

2016 vuosi alkaa olla loppusuoralla, ja meillä on ollut sopimus että Bolttien jälkeen treenien suunnitteluvastuu siirtyy Marjon päätäntään. Itsellä harjoittelu on ailahtelevaista (myönnän, jos joskus vähän pikkuvarpaaseen on sattunut niin on ollut mukavampi tehdä jotain muuta kuin sitä mitä uhosin tekeväni). Moni asia on tähän saakka mennyt hyvin, mutta on niitä pieleen menneitäkin ollut. Isona asiana se, että aina usko korvien välissä ei ole riittänyt. Nyt pitänee alkaa pelätä legopalikoita ja tehdä kiltisti niinkuin rouva käskee-ainakin SM-kisoihin saakka.

Iso kiitos Ryhdille ja Kallelle näistä kisoista!

Kesä oli ja meni, ja monta vastoinkäymistä siinä välissä

Kesä tuli oli ja meni, siihen on mahtunut monen moista.

Heinäkuun alussa Jani lähti yhdessä Hyvinkään Ryhdin kanssa Cup of Skandinavia reissulle Norjan Osloon josta kotiin tuomisina oli hopea-mitalli sekä tulos 36

Itse kisa sujui hyvin, ennakkoon suunniteltulla 6 tahdilla ja se näytti alusta loppuun hyvin rauhalliselta.

 Kisojen jälkeen Jani osallistui Ryhdin matkaseurueen kanssa Valhalla porukan yhteisleirille, jossa heille LC;tä opetti Nils-Martin Lundgren (meniköhän nimi edes sinne päin) ja Pyykkösen Kalle piti oman tempaus-cornerin. Oppia ja ajatuksia reissulta tuli paljon.
Kokemus "joukkueena" matkustamisesta oli myös positiivinen.

 

 

 

Heinäkuun lopussa Kuusamon eräveikot järjesti veteraanien SM-kisat ja siinä yhteydessä myös kansalliset kisat. Janin tulos jäi 32 LC:ssä 33 toistoon tuomaroinnisa sattuneen mokan vuoksi.
Kisasuoritus oli kyllä syystä tai toisesta todella takkuinen ja jossitteluksi jää mitä tulos olisi voinut olla (kotona kun nimen omaan on reenattu nyt sitä että kun väsyttää ja v*tuttaa niin silloin focus pitää palauttaa nostamiseen..) mutta sille nyt ei enää mitään mahda.

 

 

Kuusamon kisoista kotia päin ajallessa tehtiin päätös, että kausi 2016 on nyt paketissa ja MM-kisamatkahaaveet jätettiin unholaan.

 

Selitellähän aina saa, miksi menee huonosti tai miksi ei vain nostot kulje. Mutta kyllä keuhkokuume verotti pitkän pätkän koko kevät kautta. Keväällä alkaneet migreenikohtaukset paljastui aktivoituneeksi verenpainetaudiksi. Verenpaineiden hirmuiset heittelyt ja siihen oikean lääkityksen haku on ollut nuoralla tanssimista. Useamman lääkekokeilun jäljiltä vihdoin löytyi valmiste, joka on suunniteltu urheileville käyttäjille ja se onkin tämän vuoden ollut adt:llä "seurattavissa" lääkevalmisteissa. Toivon mukaan sitä ei ensi kaudelle mennä lisäämään kiellettyjen joukkoon, koska se tietäisi kokeilurumban aloitusta alusta.

 

Kesällä treenattiin mm. yläasteen kentällä lanaa vetäen.. Mökillä heinäpaaleja työnnellen.. ja rannalla-->uiden.

 

 

 

 

Syksyn aikana treenaamisesta, ja varsinkin siitä lopputulokseen pääsemisestä olemme olleet useamman kerran eri mieltä. Joskus jopa samaa mieltä, mutta tunnetusti naiset ja miehet ei puhu aina samaa kieltä. MM-kisojen osallistujamäärät niin Suomen miesten osalta (kuin Kazakstanissa kisoissa olleiden 32kg LC:n isojen miesten sarjan osalta) on ottaneet pattiin kovasti ja MM-kisoista ei meidän huushollista paljoa keskusteltu. Kysymys kuuluu, että jos joukkue on oletettavistakin syistä todella pieni, miksi sitä pitää TULOSRAJOIN pienentää entisestään? On ymmärrettävää, että hyvistä tuloksista palkitaan matkakorvauksin, mutta jos maailman miesten tilanne lajissa ylipäätään on surkea, niin pitääkö sitä lähteä liiton tasolta entisestään heikentämään. Veikkaanpa, että Suomestakin lajissa tullaan jakautumaan muun maailman tavoin kahtia.

 

Reilun kuukauden testissä on ollut Zernakovin valmistamat kustamoidut Rotor 2 kengät ja niihin on oltu tyytyväisiä. Sopivat mainiosti leveälestiselle (lättäjalkaiselle) ja ovat erittäin laadukkaan oloiset ja hyvin työstetyt kengät. Hintaa näille tuli euroissa n. 150€ ja koko tuli tismalleen oikea kun jalasta laitettiin mitat. Toimituksessa kesti vähän yli 3vk

Reissupostaus-pitkä ku näläkävuosi!

Kevät talvi oli yhtä odottamista, ensin laskettiin kuukausia-sitten viikkoja ja lopulta jo päivä/öitä kauanko reissuun on aikaa. Yhtä hermojen kiristelyä. Meidän lapset pääsivät ensimmäiselle ulkomaan matkalle ja heillä toisaalta odotukset oli suuret ja toisaalta odotuksia ei ollut, kun kokemustakaan ei ollut matkaamisesta. 

Reissu sai katastrofaalisen alun, kun äitienpäivä aamuna lähdettiin viemään Elsaa hoitopaikkaan ja auto hajosi :( Ikinä ennen ei ole bemmi pettänyt, ja juuri lähdön hetkellä pitkään oireillut vika levisi käteen. Monen ärräpään jälkeen päädyttiin siihen, että otetaan Janin vanhempien auto lainaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Laitilaa. Laitilassa asuu Janin eno, ja päädyimme yöpymään siellä, jotta saatiin ennen lentoa yöunet nukkua sängyssä (meiltä Turkuun ajamista n. 6h taukojen kanssa)

Maanantai aamuna startattiin kuuden huitteissa Turun lentoasemalle ja kylläpä se olikin pieni :D Ei ollut eksymisen vaaraa, lapsille oli kyllä pettymys kun ilmassa olevia koneita ei nähty lukuunottamatta meidän omaa konetta. Erika iloistui ikihyviksi kun Wizzairin koneet olivat pinkkejä!

Wizzair

Lentoyhtiöstä ei ole kyllä pahaa sanomista. Lennot olivat hyvin edulliset Turku-Gdansk-Turku välille ja mitään "yllätyshintoja" ei tullut. Chekking oli mahdollista tehdä jo 30pv ennen lähtöä ja viimeistään 3h ennen  lähtöä ennakkoon netissä. Missään ei kyllä lukenut paljonko se maksullinen kentällä tehty kirjaus olisi kustantanut. Käsimatkatavaroissa pieni laukku kooltaan oli n. repun kokoinen, normaalista cabiinilaukusta olisi pitänyt maksaa eri hinta. Meillä jokaiselle otettiin oma reppu mukaan. Muistaakseni 23kg matkalaukku taisi maksaa n. 30e meille varattiin mukaan 2 laukkua ruumaan ja Jani ääneen ihmetteli että tarvitaanko todella kahta laukkua kun ne lähes tyhjänä Gdanskiin matkasi.

Palaanpa reissun sisältöön päivä päivältä :)

Maanantaina 9.5

Gdanskiin lennettyämme meitä kentällä oli vastassa nimikyltin kanssa taksikuski, jonka olimme hotellin kautta varanneet. (Taksin hinta lentokenttä-Gdansk-Lentokenttä n.16km maksoi 5hengelle 90zl, tilataksi.)  Hotellihuoneiston varasimme Apartinfo-yrityksen kautta. Sähköposteilla viesteillessä hotelliin päin, sain puhelinnumeron ja ohjeen soittaa heille n. 30min ennen saapumista. Taksikuskille suomalaiset oli tuttuja ja hän jopa osasi muutamia sanojakin, hän oli niin ystävällinen että tarjoutui soittamaan hotelliin puolestamme ja siitäpä yllätys iskikin, kun numeroon ei saatukkaan yhteyttä. Taksikuski soitteli työkavereilleen ja Janilta jo kysäisi etteihän olla maksettu huoneistoa etukäteen.. (no juu-ei oltu!) Hän työkaverinsa kautta löysi firman ja toimistolla meille kerrottiin että huoneiston siivoaminen on kesken, tavarat saimme jättää säilöön heidän toimistolle ja he neuvoivat mistä pääsemme vanhan kaupungin kadulle vaikkapa jätskille.

Kotikatumme "Dlugitarg" Eli Gdanskin vanhankaupungin kävelykatu. Kadunvarrelta löytyi mm. lukuisia ravintoloita. Ruokakauppoja "freshmarketteja", pehmismyymälöitä, kahviloita, leipomo, matkamuistomyymälöitä, museoita, meripihkakorumyymälöitä sekä käsityöläiset möivät omia tuotoksiaan,

Jäätelöä loman aikana syötiin hurjasti! Ja nimenomaan jäätelökioskeista ja kahviloista ostettuna!

Kahviloissa jäätelöt oli itse tehtyjä! ja hintaa oli 2,5zlotyä ~60snt.

Pehmikset olivat ihan jäätävän kokoisia, ja maksoivat 5zl ~1,25€

Lapsien mielestä "pienipehmis" ei ollut kauhean pieni :D

Lopulta saimme huoneiston, ja olimme siihen kyllä tyytyväisiä! Se sijaitsi ihan vanhankaupungin kävelykadun varrella, mutta siten että huoneistomme ikkunat oli sisäpihaan päin-ei kävelykadulle. Asuntomme alapuolella oli ihana leipomo! Jossa esimerkiksi 50cm pitkä patonki maksoi 2zl ~50snt

Huoneistossa petejä oli 6, 4 isohkossa olohuoneessa, sekä erillinen makuuhuone huoneiston toisella laidalla. Keittiö oli niukasti vatustettu, mutta niillä välineillä kokkasimme pääasiassa kaikki päivälliset :) Huoneisto oli melko vast ikää remontoitu ja kunnoltaan mielestäni oikein mainio! Keittiövarustukseen kuului induktioliesi, pieni astianpesukone sekä pyykkikone. Wc/kylpyhuone oli todella pieni, mutta oikein toimiva kompaktista koosta huolimatta. 6 päivän yöpyminen kustansi alle 400e (sisälsi siivousmaksun, sekä kaupunkiverot viikolta.)

Kun oltiin asettauduttu "kodiksi" lähdettiin tutkimaan lähiympäristöä, lapsia kiinnosti kovasti jokivarressa nähty merirosvolaiva, ja siellähän se satamassa odotti! Merirosvolaiva teki jokiristeilyn Motlawana joen varrella sijaitsevaan Westerplatteen toisen maailmansodan alkujuurille.

Risteily maksoi meiltä viideltä muistaakseni 150zl n. 37€, kesti n. tunteroisen. Menomatkalla selostaja kertoi (puolaksi) mitä nähtävyyksiä rannoilla oli, tulomatkalla saimme nauttia livemusiikista! Oikein hieno risteily aurinkoisessa säässä!

Merirosvolaiva oli todella hieno! Laivoja oli kaksi ja ne seilasivat "vastakkain" siten että toisen kotisatama oli vanhassa kaupungissa ja toisen westerplattessa. Ensimmäisen kerran kun ohitimme laivan, se "ampui" meitä tykillä paukkupanoksella ja ainakin pienten mielestä se oli hurjan jännää!

kotikadun kellotapuli

Westerplatten muistomerkki

Jokilaivasta päästyämme kävelimme "kotiin" eri reittiä, jota saavuimme ja kävimme Marian kirkossa sisällä katsomassa miltä siellä näytti. Kirkon torniin emme viikon aikana koskaan ehtineet kiipeämään. 

Mariankirkko

Tiistai 10.5

Juna-asema Gdansk Glowna

Hotellilta juna-asemalle oli matkaa n. 2km ja ensimmäisellä kerralla turvauduimme turistikarttaan perille pääsyssä. Oikeaan junaan pääsy ei sitten ollutkaan ihan helppo juttu. Tiesimme olevamme matkalla paikkaan nimeltä Oliwa, ja siellä eläintarhaan. Paikalliset ei kamalan mielellään kommunikoineet englanniksi ja "zoo" sana oli monelle outo. Animal Parkia kysyessä vastaus löytyi. Lippujen osto ei mennyt ensimmäisellä kerralla kovin joustavasti, ja näin ollen hoopoilimme juna-asemalla melkein 2h ennen oikean junan löytymistä. Paikallisjunat kulkevat arkisin kolmoiskaupunginalueella 10min välein. Matka Gdanskista Oliwaan kesti alle 15minuuttia. 

Eläintarhan seikkailu oli taas yksi "ohjelmanumero" sillä Oliwan rautatieaseman luona päivystämässä ollut taksi ei tiennyt missä kyseinen eläintarha sijaitsee-joten eipä sen kyytiin uskallettu nousta. Meillä oli googlemapsista tieto että asemalta on matkaa n. 2km, joten lähdettiin lompsimaan erään "Zoo" kyltin osoittamaan suuntaan.

Pitkän taivaltamisen jälkeen hellesäässä eläintarha löytyikin! meiltä viideltä sinne sisäänpääsy maksoi 90zl ~23€ Eläintarhassa mainostettiin olevan 200 eri eläinlajia se muuten takuulla piti paikkansa! Kiertelimme siellä 5h ajan, eikä loppuajasta enää jokaisen häkin/linnun luo edes kunnolla pysähdytty! Alue oli toooooooodella laaja, Suomesta ei löyty vastaavanlaista eläintarhaa. Erika oli jo kotona toivonut näkevänsä valkoisen sammakon ja oli iloinen kun sekin reitillä nähtiin. 

Leijona emo pentuineen

Leopardi oli ylväs näky

Pingviinit oli yksiä kokoperheen suosikkeja

Kirahveja

Eläintarhassa kierrellessämme söimme siellä pikaruoka-aterioita, jotka maan tapaan olivat hyvin edullisia vaikka turistipaikassa olimmekin! Eläintarhasta sai myös 10zl ~2,50e hintaan lainata vetokärryt lapsia/kantamuksia varten!

Kotimatkalla junan jälkeen pysähdyimme tutkailemaan Madison-kauppakeskusta, kun shoppailuhammasta jo vähän kolotti. Janikan kanssa ihastuttiin Sinsay-nimiseen vaateliikkeeseen, sieltä löytyi mekkoja jos ja vaikka kuin paljon. Naisten t-paidat ja topit maksoi 20-40zl /kpl eli 5-10€. Perus kesämekot maksoivat n. 50zl ~13€ kpl.

Mikaelille löytyi hienot lenkkarit 50zl hintaan!


Keskiviikkona 11.5
Keskiviikkona suuntasimme junalla Gdyniaan. Päivälippu Gdansk-Gdynia-Gdansk maksoi 34zl, ja sillä sai ajella koko perhe (5h) vapaasti vuorokauden ajan kolmoiskaupungin alueella. Pienellä järkeilyillä keksimme, ettei junalla tarvitsekkaan ajaa aivan Gdyniaan saakka, vaan yksi pysäkeistä oli Riviera ostoskeskuksen kupeessa. Riviera oli hurjan kokoine shoppailupaikka, se piti sisällään n. 250 eri kauppaa, kahviloita, pikaruokapaikkoja, leffateatterin ym.
Rivierassa meidän lempi kauppoja oli Sinsay, Gropp sekä erittäin edullinen hipermarket Auschan.

Funpark-sisäleikkipuisto Rivierassa. Tunnin leikkiaika maksoi 15zl/lapsi tai 33zl koko päivän vapaa kulku

 Kisapaikalle Gdynia Sports Halliin oli matkaa ostoskeskuksesta alle kilometri ja kisapaikka löytyi melko vaivattomasti. Itse punnituksessa ei aikaa mennyt kuin hetki. Illalla junalla takaisin Gdanskiin.

Gdanskissa poikkesimme meidän kämpän läheisyydessä olevaan toriin sekä kauppahalliin Hala Targovaan! Sieltä löytyi oikeastaan kaikkea! Ihania lihatiskejä, vaatteita, hedelmiä.. Kaikki tuoretta! Vähän tuurilla ostimme jauhelihaa sekä pienestä sekatavaratiskistä jauhoja jotta lapset saivat toivomaansa spagettia ja kastiketta ruuaksi. Kokkailimme lähes joka päivä ruuan asunnolla itse.

Mansikoiden hinta vaihteli päivästä riippuen 12-18zl! Mahottoman hyviä olivat!

Hala Targova-kauppahalli

Lihatiski kauppahallissa

Torstai 12.5

Torstai rauhoitettiin tietoisesti vähemmälle kulkemiselle. Aamusta Janika ja Jani lähti tutkimaan lähialueiden museoita. Kävivät kansallismuseossa katsomassa teoksia Gdanskin rakentumisesta sodan jälkeen, kidutusmuseossa sekä meripihkamuseossa. Me pienten kanssa shoppailimme matkamuistoja.

Illemmalla Jani lähti lasten kanssa seikkailemaan Gdanskin vanhankaupungin alueella sijaitsevaan Lidliin ja minä poikkesin junalla Gdyniassa shoppailemassa yksin uudelleen.

Läheltä rautatieasemaa löysin Sekondhand-shopin! Vannoutuneena kirppisihmisenä se oli hauska löytö ja sieltä juhlamekon löysinkin 27zl hintaan eli alle 7€:lla!
Aivan Gdanskin rautatieaseman Glownyn lähellä sijaitsee myös kauppakeskus Madison. Rautatieaseman ja Madisonin välillä kulkevalla pikkukadulla oli monia pieniä erikoisliikkeitä ja sieltä löysimme oikeastaan ainoan "tvstä tuttuja"-lastenvaatteita myyvän liikkeen (liikkeen nimeä en muista valitettavasti) Mutta sieltä löytyi Erikalle ihani Frozen hörhelöitä sekä minionsvaatetta ja Mikaelille Minecraft vaatteita.

Perjantai 13.5

 Perjantaina otimme suunnaksi Sopotin ja siellä Aquaparkin! Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti jäädä pois Sopoton asemalla, mutta upporikasta ja rutiköyhää pelaamalla poistuimme vasta Sopot Kamienny-asemalta ja yllätys oli mahtava, n. 500m päässä asemasta olikin tämä kylpylä! Säästimme siis yli 4km kävelyiltä! Kylpylän vieressä oli Lidl, josta haimme reppuun välipalaa jotta jaksoimme uida. 3h uintia maksoi muistaakseni 150zl eli n. 37€. Kyseessä oli iso kylpylä jossa oli valtava lastenallas (jossa siis kauttaaltaan vain metri vettä!) Oli hurjia mäkiä, ja vähemmän hurjia mäkiä (yksi mäki oli ihan kammottavan hurja!) Porealtaita taisi olla 5, oli erikseen vielä suuri pienten lasten allas, oli ulkouima-allas ja vielä kuntouimareillekkin allas! Huima paikka!

Kuntouimareiden allas oli yhdistetty puomilla aikuisten altaaseen

Miksu ja Erkku uimassa

Aikuisten allas

Lastenallas

Aquaparkin jälkeen lähdimme junalla Oliwaan, josta suuntasimme kävellen Prymorzeen-josta olin lukenut sijaitsevan valtavan leikkipuiston. Matkaa oli yli pari kilometriä joten piti pysähtyä syömään, ja oikeastaan ainoa matkanvarrelle sattunut ravintola oli Italialainen Rogata

Kuvan ruuat, 3 pitsaa ja yksi 700g parmesan pasta-annos maksoi 60zl eli 15€ Kaikki tykättiin ruuasta tosipaljon!

Leikkikenttä oli kyllä pettymys! Googlen kuvissa paikka oli pikkuisen verran (150x) hienompi kuin mitä todellisuus. Onneksi matkan varrella oli monia pikku puistoja joissa pysähdyttiin kaikissa leikkimässä ennen junaan paluuta. Eli älä ota suunnaksi Kraina Zabavyn leikkikenttää Prymonzessa!

Illalla Janikan kanssa hämärän tullen (kymmenen korvilla) lähdettiin seikkailemaan Gdanskin vanhankaupungin yöelämään ihan vain valokuvia ottamaan. Ihmisiä oli ihan käsittämättömän paljon liikkeellä ja fiilis oli mahtava! Suomen oloista poiketen, minusta siellä oli yllättävän turvallisen oloista kävellä ja kulkea :) Katusoittajat olivat yleensä hienoa kuunneltavaa ja sillä muutamie grozyjä heiteltiinkin hattuihin.

merirosvolaiva illan kajossa

Marian kirkko

Neptune-suihkulähde illankajossa

Meidän hotellihuoneen vieressä ollut kellotapuli

Sunnuntai 15.5

Sunnuntaille ohjelmaksi oli jätetty enää pelkkää shoppailua, koska luovutimme hotellihuoneen jo pois. Lapset ostelivat viimeiset matkamuistot, ruokkivat puluja, ostimme meripihkakoruja ja sitten ärsyttävä todellisuus löi vasten kasvoja. Helluntai on katollisessa kirkossa niin iso juhlapäivä, että kaikki kaupat olivat kiinni. Paikallisille asia tuntui olevan ihan yhtä outo kuin meillekkin sillä he yrittivät myös ostoskeskuksiin sisään. (Kyllä sapetti!) Olimme varanneet rahaa vimeiselle päivälle kohtuu paljon loppu shoppailuille ja nyt mihinkään ei päästy. Ajan tappamiseksi ajoimme junalla Gdyniaan mäkkäriin syömään ja paluu junalla Oliwasta otimme taksin lentokentälle. Lentokentälläkin joka paikka oli kiinni :(  Liki 12h lentokentällä oli melko operaatio, mutta Mikael ja Erika onneksi melko hyvin nukkuivat kahvilan tuolella.

Karkkikaupan herkkuja. Kävityönä tehtyjä

Väsyneet matkaajat

Kevään odotus tuntui ikuisuudelta, mutta reissu oli sunnuntain pettymystä lukuunottamatta mahtava! Pienet jaksoi melkein valittamatta päivittäin kävellä liki 10km matkoja, nähtiin monia paikkoja (vaikka paljon jäi näkemättäkin), koettiin hienoja juttuja koko perheenä. Mieli halajaa takaisin-toivottavasti ensikesänä uudelleen!

-Marjo-

EM kisat, 2016 Puola Gdynia

Lyhyt selostus EM-kisareissun "kilpailullisesta" osuudesta. 11-15.5 Puolan Gdyniassa järjestettiin kahvakuulaurheilun euroopanmestaruuskilpailut kattoliitto IUKL:n toimesta. Jani siirtyi kilpailemaan 32kg:n kuulilla mestaruussarjaan, tälläkin kertaa lajina LC.

Koko kevät kausi on ollut lähestulkoon yhtä vastoinkäymisten aaltoa, sitähän se urheileminen on. Tammikuun lopussa kunto mallaili olevan huikeassa tikissä, mutta pari päivää ja peli SM-kisojen suhteen oli täysin menetetty. Keuhkokuume iski päälle ja siitä lääkkeellinen toipuminen vei viikon, mutta varsinainen jälkihuolto vei harjoitusaikaa yli kuukauden, melkein kaksi. Toipumista varjosti tieto siitä, että Helsingin kansallisiin kisoihin kuntohuippua piti alkaa rakentaa uudelleen ja eihän se tulos nyt ihan nappiin sielläkään mennyt (42)

Viimein kun pääsin keskittymään EM-kisoihin oikein toden teolla, yksi aamu valkeni-tai oikeastaan pimeni. Heräämisen jälkeen kesken aamutoimien vintti pimeni ja muistikapasiteetti tälle kyseiselle aamulle rajoittui hyvin heikonlaiseksi. Pitkän tk-päivystysistumisen päätteeksi kävin mutkan oulun yliopistollisessa keskussairaalassa ja lääkärit kiistelivät kahdesta "tutkintalinjasta" neurologianpuolella haluttaan nähdä pääni sisään, kun taas sisätauteja alkoi kiinnostaa voimakkaasti aaltoileva verenpaine.

Oysin käsitys kiireellisistä tutkimuksista oli hieman eri oman käsitykseni kanssa-ja sinne ajan sain vasta kuukauden päähän (toukokuun loppuun siis), kotiuduin kuitenkin saman vuorokauden aikana ja kotona aloitin verenpaineseurannan omatoimisesti. Verenpaineissa todettiin lyhyellä seurannalla että yläpaineet seilaa koholla ja harjoituksissa ollut migreeni onkin sitä, että yläpaine kohoaa yli 200.

Työterveyshuollossa ulkomaalainen lääkäri määräsi verenpainelääkityksen, jonka apteekkari kyseenalaisti ja seuraavana päivänä työterveyshuollossa pääsin huomattavasti paremman lääkärin asiakkaaksi, hän muutti lääkkeen ohjeistuksen ja sain ajan jatkotoimia varten. Tulevalla viikolla saan verenpaineen vrk seurantalaitteen käyttööni. Säännöllinen lääkitys on helpottanut oloa ja yläpaineet on laskeneet sallittujen rajojen puitteisiin.

Nyt vain odotellaan tutkimuksia. Ylikunto olisi kaikkein "paras" vaihtoehto, vaikka totaalilepo tulisi olemaan hyvin vaikeaa on se helpompaa kuin loppu elämän lääkitys. Toisena vaihtoehtona  kun on väläytelty sydämen läppävikaa. Maltti on valttia, ja odottavan aika on tuskallisen pitkä. 

No, olipa pitkä johdanto... Mutta näillä mennään, näitä kortteja ei tällä "kierroksella" ole saanut itse valita ja niillä pitää pelata niin kauan, kuin uusi käsi on jaettu.

Gdanskiin lensimme jo 9.5 maanantaina, mukana oli koko kiljusen herrasväki, joten aikaa kaikelle "ylimääräiselle" varattiin tietoisesti. Tiistai oli ensimmäinen päivä, kun käytimme junia ja totesimme että se tuntui melko haastelliselta. Juna-asemien nimiä ei googlemapsista kaikista löytynyt, mutta meidän onneksi keltasiniset paikkaillisjunat pysähtyivät n. 4min välein ihan pienilläkin asemalla. 

Keskiviikkona oletus oli, että kun mennään kisapaikalle on meillä kävelyä edessä n. 3km matka yhteensuuhtaan Gdynia Glowna asemalta, mutta ihan vahingossa hoksasimme jäädä pois Riviera ostoskeskuksen kupeessa olevalta " Gdynia wzgòrze swietego maksymiliana"-asemalta, josta ei kisapaikalle enää matkaa ollutkaan kilometriä. Näin siis ihan "vahingossa" 6km kävelymatka väheni kahteen ( no joo, menetetyt kilometrit otettiin kaupoissa takaisin)

Verenpaineongelmien takia pari viimeistä viikkoa olin joutunut pudottamaan harjoitukset minimiin ja puntarillahan se näkyi heti- paino taisi papereihin tulla 99, jotain.. Tekemättömyys näkyy painossa heti, ja paino näkyy sitten tekemisessä heti-yksi halvatun oravanpyörä. Dietit ei todellakaan ole minun juttu, joten parasvaihtoehto olisi kun saisin liikkua rauhassa ja kuluttaa sen mitä pitää, puoliliekillä en osaa käydä. Punnitukseen pääsin äkkiä ja kisapaikalla ei keskiviikkona tuntia kauempaa kulunut, vaikka pieniä tuntumaharjoituksia tein puntarin päätteeksi.

Kisapäivästä (lauantaista) ei jäänyt lapsenlapsille kertomista. Tulos oli 30, 6. sija. Tulos olisi voinut olla vaikkapa 18 (niinkuin kotona usein kävi harjoituksissa paineiden noustua) joten sinänsä pitää olla tyytyväinen. Videolta nähty tekniikka ja tekeminen oli niin raskaan näköistä, että kisapäivän tekniikkaan nähden 30 oli jo melko taisteluvoitto. Rive oli raskas, räkki ei pelannut.. Työntö kuitenkin sujui varmasti ja vankasti, eikä näistä kasaan saaduista toistoista hylsyjä tullut-niinhän se menee että epätaloudellinenkin tekniikka voi olla hyväksyttyä mutta pitkä sairasjakso näkyi.

Tulos on kuitenkin tämän hetkinen ennätykseni kansainvälisissä kisoissa ja sitä haluan parantaa, koska ja missä sitä en tiedä. Nyt maltti on valttia.

Ryhdin Järveläisen Terolle kiitos kuulien kanssa auttamisesta!

kisaposee

Tuskien taival vasta alkumatkassa

kaikki +95 nostajat

Kisamatka Helsinkiin ja odotettu maajoukkuevalinta

Lauantaina 2.4 oli kansalliset kisat Helsingissä. Siellä piti antaa näyttöjä, jotta olisi mahdollista saada paikka EM-maajoukkueeseen. Valmistautuminen meni ihan mönkään tuntemattomasta syystä. Kaksi päivää ennen kisoja todettiin, että hartiat ovat aivan jumissa. Ilmeisesti tekniikka muuttui liian väkinäiseksi, kun murehti epäonnistuneita testejä. Osa syy tietysti saattoi olla paine tuosta kisasta. Marjo hieroi hartiat läpi kolmesti kahden päivän aikana ja tuo helpotti oloa. 

Tällä kertaa reissuun päätin lähteä yksin, jotta pääsin mahdollisimman edullisesti reissaamaan. Kokeilin Onnibussia, jonka takia matkan hinnaksi tuli vain 24 euroa yhteensä. Negatiivinen puoli oli, että lähtö oli 2.24 ja herätys siis 1.00 aamuyöllä. Unta ei siis kerennyt tulla kuin pari tuntia. Luulin voivani nukkua linja-autossa, mutta enhän minä enää osannut. Perillä 9.00, josta matka jatkui kävellen vajaat 4 kilometriä. Kaikki matka tavarat mahtui tuohon rinkkaan sopivasti.

Matkalla piti ihailla tietenkin sorsia ja hanhia :) Metsästäjälle hassu fiilis nähdä sorsia nuinkin läheltä.

Kisapaikkana toimi Optimal performance. Paikka oli jo tuttu, kun toiset kisat siellä itselleni. Oli mukava jutella monien tuttujen kanssa. Lämmittelyt sujui normaalisti. Kisasuoritus lähti suunnitelmien mukaan sujumaan eli 9 tahdeilla lähdettiin. Reilut 4 minuuttia meni kuten pitikin, mutta sen jälkeen alkoi vaikeudet. Reilut 5 minuuttia tuli lavalla oltua ja 42 toistoa sekä 3 hylkyä. 

Otti niin päähän nuo hylätyt toistot, että kuulat sitten tipahti jo maahan. Kannustus oli kyllä hieno, se auttoi tsemppaamaan! Tuloshan oli tietenkin hieno. Paransin omaa ennätystä 16 toistoa sekä vanhaa suomen ennätystä 4 toistoa. Silti pettymys oli valtava. Aikaisemmin oli tiedossa, että 45 toistoa pitää saada. Sillä olisi saanut suoran valinnan maajoukkueeseen. 

En ole koskaan tykännyt olla muiden armoilla. Valinnoissa oli muutenkin epäselvyyksiä. Muilta kanssaurheilijoilta tuli kuitenkin suuresti tukea siihen, että ehdottomasti minulle maajoukkuepaikka kuuluu.

 Itse kisasuorituksessa oli hienoa, kun en seurannut toistoja enkä aikaa kovin paljoa. Monta minuuttia meni ihan sumussa mikä lupaa hyvää jatkossa. Tällä kertaa taistelu meininki oli myös positiivistä. Eli pienoista flow-tilaa oli havaittavissa ensimmäistä kertaa koko lyhyen kisahistorian aikana! 

Oman suorituksen jälkeen purin pettymystä 1,5 tunnin harjoituksella. Tyyskän Kimmon kanssa katsottiin soudun tekniikkaa paremmaksi. Kyllä mie muutaman jutun hoksasin, mitä voi tehdä paremmin.

Iltapäivällä neljän jälkeen sisko tuli hakemaan maalaista kaupunkiin ja lähdettiin syömään.Vietiin kamppeet Espooseen ja tultiin junalla takaisin. Käytiin syömässä hienossa ravintolassa sekä seikkailtiin keskustassa. Monta hienoa autoa muuten näkyi :) Kasinollakin käytiin pyörähtämässä, hieno mestahan se on, jos on aikaa ja rahaa ;) Hienoa oli seikkailla Systerin kanssa. Kiitoksia siitä! Ei tule enää kovin montaa kertaa vuodessa nähtyä.

Kotimatka alkoi 23.59. Reilun tunnin nukahdin lahden jälkeen. Perillä oltiin Pyhäjärvellä 6.13. Matkalla tuli katseltua Spartacus sarjaa Netfliksin puolelta :) Hienosti toimi wifi koko matkan. Kotona oltiin vähä ennen seiskaa ja suoraan nukkumaan !

Paljon tuli kokemusta reissusta. Jatkossa kun kisat ovat kaukana, niin edellisen iltana on oltava perillä. Liian rankkaa tuo matkustaminen on, vaikkei itse edes ajaa tarvinnut.

Sunnuntaina sain vihdoin illalla varmistuksen maajoukkuepaikasta. Nyt katseet on kohdistettu kohti EM-kisoja. Sieltä ei voi paljoa toivoa, mutta teitenkin parempaa lähdetään hakemaan mitä nyt sai aikaiseksi. Suuremmat toiveet ovatkin sitten MM-kisoista syksyltä. Hyvin kuitenkin mennyt sairasteluista huolimatta. Aloitin varsinaisesti joulukuun alussa harjoittelun 32kilon kuulilla. Tämä vuosi olikin alunperin vähä niinkuin välivuosi ja ensi vuodeksi on sitten astettu suuremmat tavoitteet !

Kiitokset edelleen kaikille isosta tzempistä ja tukemisesta !

Toipuminen !

Pikku hiljaa aletaan päästä siihen tilaan missä oltiin ennen keuhkokuumetta. Yllättävän kauan siihen on mennyt ja tottakai harmittaa, että tavallaan mennyt siis kaksi kuukautta hukkaan harjoittelua. Nyt ollaan samassa kunnossa mitä kaksi kuukautta sitten. Sille nyt ei vain voi mitään enää.
Ohessa video tämän päivän harjoituksesta, jossa saan tehtyä 4 minuuttia lc32 tuloksella 36. Vähän vielä hapuilua sekä hätäilyä tekniikassa, mutta kyllä se kuntoon saadaan. Siitä huolimatta tulos on hyvä ja tästä on hyvä jatkaa.


LC32 4 min 36 reps !

Kaksi viikkoa siis kansallisiin kisoihin, jossa pitää saada 45 toistoa eli ihan saavutettavissa oleva raja.
Muutenkin olo on ollut tällä viikolla energisempi, joten hyvään suuntaan mennään.
Sählyssä jaksoin tällä viikolla haastaa sellaisia, joille olin koko vuoden hävinnyt niin motivaatio kasvaa kohisten.

Muutama vinkki harjoitteluun

Tänään tein tunnusteluja missä vaiheessa mennään.
Olo alkaa pikku hiljaa voimistua, mutta jostain syystä LC tuntuu vielä tökkivän. Kestää ilmeisesti jonkinaikaa palautua omalle tasolle.

Kuvasin muutaman harjoitteen mitä olen tehnyt yleensä kevyemmillä kuulilla. Tänään kokeiltiin kehityksen tasoa ja olihan sitä tullut :)

Alkuun kikkailtiin 40 kilon kuulilla. Työntöä/lc:tä sekä oheisliikkeitä. Onhan tuo tekeminen vielä huteraa, mutta vahvistuu varmasti pikku hiljaa. Yhteensä noin 10-12 erilaista sarjaa kyseisillä kuulilla.

https://www.youtube.com/watch?v=FvPaMAexmjA

Jatkettiin 34 kuulien pariin. Moni on varmasti tehnytkin, mutta moni on kysellyt mitä on hidastettu työntö tai lc. Minä tykkään tehdä kyseistä versiota mikä näkyy videolla. Tupla heiluri ja räkki. Sitten hidastetusti molemmissa dipeissä sekä yläasennossa.

https://www.youtube.com/watch?v=COeNAoEPbhE

Lopuksi tein vielä samoilla kuulilla sarjan 5x1 min @8, minuutin palautuksella.

Illalla vielä tunti kuntosalilla, niin päivän liikunta-anti on taas 3 tuntia :)

Voin kyllä sanoa että tuntee jotakin tehtyä.

Astetta rankempi harjoitus viikko !

Viime viikolla oli tarkoitus tehdä rankempi harjoitusviikko. Tarkoituksena oli herätellä kroppaa sairauksien jäljiltä, sekä pitää kovempi voimaharjoittelu viikko. Ensimmäiset 5 päivää sujui reilussa kolmessa tunnissa harjoituksia joka päivä, mutta viimeiset kaksi päivää ei sitten sujunut suunnitelmien mukaan. 17 tuntia oli kokonaisharjoitus määrä ja jos siihen lisää työmatkapyöräilyn niin tasan 20. Ihan kivasti siis harjoiteltiin vaikka jäikin vajaaksi.

Ohessa video minuutin sarjasta lc32 @11. Tekniikka on vielä hapuilevaa sairauksien jäljiltä.

https://www.youtube.com/watch?v=tpUMuDCbJyw

Rankin päivä oli keskiviikkona, jolloin tehtiin pitkästä aikaa tuttu pudotus sarja työntöä 32 kuulilla. 1x10,2x9,3x8,4x7,5x6,6x5,7x4,8x3,9x2,10x1. Toistoja tulee 220. Paransin omaa ennätystä 3:lla minuutilla eli aikaa meni 41 minuuttia. Tahti tuossa joutuu olemaan aika kova. Työjaksot olivat maksimissa noin 30 sekunttia eli kovalla tahdilla vietiin läpi. Lepoa tuli maksimissa minuutti ja lopussa tietenkin vähemmän. Tämä harjoitus on mielestäni erittäin rankka ja siinä joutuu kyllä haastamaan itsensä ihan kunnolla.

Tänään maanantain 29.2 tein pitkästä aikaa pitemmän sarjan lc32. 3 minuuttia samalla tuloksella, minkä tein SM-kioissa aikaan 3,40 eli 26. Jostain syystä tempo "tippuu" ensimmäisen minuutin jälkeen kahdeksaan ja puoleen. Kova tahtihan tuo edelleen tietenkin on. Eiköhän se siitä siitä parannu.
Pientä kireyttä on kyllä havaittavissa ja ilmeisesti vika löytyy hiihdosta. 3 kertaa hiihtoa reiluun viikkoon on itselleni paljon kaiken muun ohessa. Tekniikkani ei todellakaan ole ihanteellinen eikä suksien voitelu ole ajantasalla, mutta kun itseään vastaan vain kisaa niin onpahan raskaampia lenkkejä :)

Nyt pidetään mukana vielä vahvasti isommat kuulat, mutta oikeita sarjoja lisätään pikku hiljaa mukaan kuvioihin.

#SMKISAVIIKKO

SM-kisaviikonloppu on takana päin ja olo on kohtuu tyhjä.

Ottaa rankasti päähän, mutta toisaalta on hyvä fiilis.

Janilla nämä SM-kisat nyt tökkii-syksyllä otettiin ampiaisen pistolla vauhtia OYSista, nyt influenssa eteni keuhkokuumeeksi. Minä pidin influenssaa ensimmäisen viikon ajan vain "miesflunssana" kun lämpöilyn lisäksi kunnon kuumetta ei ollut, ei edes nuhaa. Jani teki tässä "tilassa" vielä treenejä ja se ei takuulla auttanut hommaa ja niinhän se kuume kilahti sitten kunnolla. Jani sairastelee flunssia ja muita hyvin harvoin ja nyt toipuminen ei edistynyt ja tauti eteni keuhkoihin.

Ennen kisoja oli 5 kuumeetonta päivää, antibioottikuuri loppui päivää ennen kisoja joten lähtökohta koko kisoille ehkä pahin mahdollinen.

Viimeisen viikon ajan ennen kisoja tässä huushollissa hermoja kiristi itse kullakin ja meno matkan loistava sää ei kyllä asiaa törtteilevine kuskeineen paljoa auttanut :D

Perjantai iltana käytiin puntarilla ja tsekkailemassa kisapaikka, Janin paino sairasviikkojen ajalla oli tippunut useamman kilon ihan huomaamatta. Kisapaikka itsessään vaikutti ihan ok:lta, mutta ilma oli niin kuiva, että tämä ilmastointivammainen alkoi köhimään samantien.

Hotelliksi valikoimme Hermican, johon olimme enemmän kuin tyytyväisiä! Lauantai aamuna molemmat herättiin vasta herätyskelloon, joten uni maittoi ja aamiainen oli oikein maittava.

Lauantaina kisavuorossa oli LC, kovin kummoisia ennakkotavoitteita ei sairastamisen vuoksi asetettu,ajatus oli vain että jokainen toisto olisi plussaa. En tarkalleen edes muista kauanko Jani lavalla oli, veikkaisin 3½minuuttia ja siihen aikaan kertyi 26toistoa. Ei mikään ihan huono suoritus siihen nähden, että hapenoton kanssa oli taudin jäljiltä kamalasti ongelmia ja kyllähän voimat oli pahasti kateissa. Siitä tuloksesta mihin oli aie päästä, Jani jäi kyllä paljon. 

Tulos 26 ja mestaruussarjan pronssia.

Sunnuntain biathlonistakaan odotukset ei kovin kummoiset ollut, sitä ei varsinaisesti ole edes treenattu. Työnnössä alkuun lähti rullaamaan 9pacea ja sitä kesti lähestulkoon loppuun saakka, viimeiset toistot oli yhtä tahtojen taistoa, taas loppui happi.

Työnnön tulokseksi 34, ja ennen tempausta kolmannella sijalla.

Tempaus tulokseksi tuli 65 ja siitä olen ylpeä! Tempaus on ollut niin vastakarvainen laji, että hyvänäkin päivänä tuo tulos olisi ollut kiitettävä.

Näin ollen mestaruussarjan biahtlonistakin pronssia!

Itse tuomaroin viikonlopun aikana melko monta lähtöä, veikkaisin etä yli 15. Jotenkin hämmästytti se, kuinka paljon minä ja muut tuomarikolleegat jouduttiin hylsyjä antamaan, Epävakaita yläasentoja, ei kunnollisia pysäytyksiä, puutteita lukituksissa.. Mutta myös paljon kaunista, hienoa ja lahjakasta nostamista. Vahvoja naisia, vahvoja miehiä-sitä mitä minä en ole. Viihdyn mainiosti nipottamassa pöydän toisella puolella.

Kisoissa en kovinkaan montaa ehtinyt jututtaa ajan kanssa. Epämääräistä nopeaa moikkailua ja huomenien toivottelua enimmäkseen. Kuusamolaisten kanssa "leiriydyttiin" samalla kohtaa nostopaikan läheisyydessä niin ehkä tuli eniten asiaa vaihdettua. Illan istujaisten puuttuminen ehkä vähän harmitti, siellä olisi ollut aikaa turista, mutta sen asian suhteen olisi voinut itse olla aktiivisempi. Me kun ollaan täältä "maalta" niin hyödynnettiin reissu IKEA:ssa käymisen suhteen. Illalla käytiin italialaisravintola Pranzossa syömässä ystävänpäiväaaton illallisen ihan vain kahdelleen, kun niin harvoin kahdelleen ollaan.

Vuoden kahvakuulaurheilijat Kirsi & Jani ja Suomen cupin naisten sarjan Voittaja Reetta

Tänään 17.2 Jani oli kutsuvieraana Jokilaakson nuorten tuki ry:n "Harraste helmikuussa" opettamassa työpajan nuorille ja heidän ohjaajille kahvakuulan oikeaa käyttöä. Tutuksi tuli niin kisaliikkeet, kuin kuulan mahdollista toiminnallisuuskin. Taas lajia viety pykälän verran eteenpäin!

-Marjo-