torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää uutta vuotta 2016 !



Vuoden viimeisiin harjoituksiin kokeiltiin miltä 40 kilon kuulat tuntuu.

https://www.youtube.com/watch?v=GNQHCIoMGpE

Yllä olevasta linkistä näkee kehityksen. Onhan se vielä aika huteraa, mutta tuosta on hyvä parantaa. Kehitys on ollut huimaava, mutta vielä on älyttömästi työtä edessä.
Seuraavassa videossa näkyy työnnön kehitystä.

https://www.youtube.com/watch?v=-hG4YrsUnqo

40 kilon kuulien jälkeen 32 kilon kuulat tuntuu kevyiltä, mikä on juuri tarkoitus. Hiljaa hyvä tulee.
Viimeisten harjoitusten kesto oli 2,5 tuntia. Loppuun tein 40 minuutin juoksu lenkin normaalia rivakkaammalla tahdilla.

Toivotan kaikille parempaa uutta vuotta. Olkoon kuulat kevyempiä :)



torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan!
MM-kisareissun jälkeen on tohinalla valmisteltu joulua joten myös blogin pito on jäänyt vähemmälle! Ensivuonna uudet kujeet ja toivottavasti paljon enemmän postauksia :)
Team Nurmenniemi herkuttelee pari päivää joulun antimilla ja maanantaina palataan sitten ruotuun!

Hauskaa joulua!
Merry christmas!



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kisareissu vaimon silmin


Kisareissulle lähdettiin keskiviikkona 25.11, ja matkalle lähtiessä minä olin varmasti se, jota jännitti enemmän. Koen olevani hyvin huono kielissä ja vähän mietitytti se että pärjäänkö/ymmärränkö mitään. Ajomatkan jälkeen jäimme Hyvinkäälle yöpymään, mutta jännityksen vuoksi yöunet jäivät hyvin katkonaisiksi ja kellokin oli soimassa 4.30. Helsingissä turvatarkastus meni nopeasti, ja pidempi odottelu tulikin sitten lähtöportilla johon maajoukkueen LC väkeä alkoikin kerääntyä.



Lentoyhtiöksi valikoitui Finnair ihan siitä syystä, että se oli ainoa joka tarjosi suoran lennon. Varnan reissulla Jani vaihtoi konetta Istanbulissa vaatimattomalla 15h odotuksella, joten nyt vähän mukavuuden haluisuutta. Lennot kyllä sujuivat oikein mukavasti, tullessa kone oli jopa parikymmentä minuuttia etuajassa.





Vaikka matkan pääasiallinen tarkoitus oli kisaaminen, minua itseäni kiinnosti nähdä se, miltä Irlantilainen joulu näyttää. Joulukoristelut ei nyt hirveästi suomalaisista poikenneet, elementteinä lumiukkoja, eläimiä ja joulupukkeja. Irlantilaisten käsitys tontuista vain meni ehkä sinne maahisten puolelle, mutta joulupukki oli hyvin perinteisen näköinen. Jouluvalot olivat suuria ja näyttäviä. Myös Irlannissa vietettiin "Black Fridaytä" eli joulun avaavaa mustaa perjantaita, jonka vuoksi lähes jokapaikassa oli alennusmyyntejä.

Hintataso Dublinissa oli mielestäni melko kallis, tai ainakin suomentasoinen. Syöminen oli hintavaa, mutta annokset kyllä Suomeen verrattuna suurempia! Vaatteita tuli hankittua niin itselle kuin tuliaisiksikin Penney`s-ketjun liikkeistä http://www.primark.com/en-ie/homepage siellä oli paljon kaikkea edullista ja sellaista jota ei täältä vastaan tule! Olisipa mukava saada tämän ketjun liikkeitä Suomeenkin!


Hotelliksi valikoimme Hotelli Claytonin, joka oli myös lentokenttähotelli. Alun perin meidän hotellista piti olla kuljetus myös kisapaikalle, mutta ilmeisesti oli tullut jokin sopimusongelma ja kuljetus ei järjestynytkään. Hotelli oli melkein lentokentän kupeessa, joten kisapaikalle piti selviytyä paikallisbussilla. Onneksi ensimmäiselle reissulle Oikarisen Ville lähti meille suunnan näyttäjäksi ja kisapaikalle päästyämme kuulimme että Janin onkin mahdollista päästä puntariin päivää aikaisemmin kuin mitä ennakkotieto oli. Harmistukseksi Janin passi jäi hotelliin, joten vatuloimme itsemme takaisin hotelliin. Passinhakureissun jälkeen onnistuimme kisapaikalle kulkemaankin jo ihan itse, kun ei tarvinnut osata kuin katsoa oikea numero bussista, ja niitä kulki kymmenen minuutin välein.

Punnituksessa Janin paino oli hitusen yli 96kg, eli sarjaksi päätyi +95kg niin kuin tarkoitus oli ollutkin. Se että puntarille pääsi päivää aikaisemmin antoi meille yhden kokonaisen päivän verran aikaa kulkea Dublinin keskustassa.




Dublinin linna oli yksi nähtävyys, jonka ennakkoon tiesin haluavani nähdä, mutta se oli hieman pettymys, kun siitä oli tehty oikeastaan "parkkipaikka" alue, autoja oli jokapaikassa ja moni kuva on ihan pilalla vain siksi että autot ei sovi kuvaan.. Rakennukset oli ulkoapäin koristeelliset ja ajan patina näkyi niissä hienosti!


Katedraalit oli toinen asia jota halusin nähdä, mutta siinäkin petyin, kun ennakkoon tiennyt että nämäkin olivat rahastuspaikkoja, tähän Christ Churtchin katedraaliinkin pääsymaksu olisi ollut 6e aikuiselta, joten jätimme kierroksen tekemättä ja kiertelimme ulkona, siinäkin oli paljon näkemistä.


Kisapäivää edeltävä ilta oli hermoja koetteleva. Puhuminen meni kuin kuuroille korville kun Janin päässä raksutti eri kisataktiikat, mietinnät hyvästä pacesta.. Lähtölistat tulivat ja Janin sarjan osallistujat olivat muuttuneet melkoisesti. Sarjassa oli yhteensä 12 nostajaa, joista kaksi oli venäläisiä ja yksi valkovenäläinen. Lähestulkoon kaikkien muiden nostajien tämän vuoden tulostasoa saatiin ennakkoon selvitettyä, mutta nämä kolme nostajaa olivat mustiahevosia. Onni onnettomuudessa kuitenkin se, että he nostivat sarjan ensimmäisessä erässä, ja heidän tuloksensa jäi melko vaatimattomiksi. Kisatilanteessa sovimme, että käyn Janin takapuolella huutamassa missä "mennään" eli mitä muut tekevät, kun tulostaulusta oli mahdollista seurata vain omaa tulosta. Minun ääni ei kantanut mihinkään ja Jani oli siinä uskossa, että kilpailijat on ihan kannoilla-vaikka todellisuudessa Jani kuroi hyvin nopeasti 7 toiston kaulan, kannustuksesta Jani oli kuullut että "sata pitää saada" ja sitä todella yritti! Oli mahtavaa nähdä miten mm. USA:n joukkueesta kannustettiin suomea!

Siinä hetkessä kun taulussa loisti 99, en voinut muuta kuin juosta lavojen takaa kiskomaan voittajaa ylös, kaikki oli annettu ja tuomarikin tuli katsomaan onko kaikki ok ja onnitteli. Ei yhtään hylättyä toistoa, hyvän näköistä tekemistä alusta loppuun. Mestaruus on ansaittu!

Janin testinostot marraskuun alussa antoi viitteitä, että parempikin tulos olisi ollut hollilla, mutta kisapaineet, aikaero ja se ettei mies saanut jännitykseltään syötyä kunnon aamupalaa verotti varmasti muutamia toistoja, mutta eipä sen väliä, kun Kanadalaisen toistomääräksi jäi 86. Janin tulos oli siis amatöörisarjojen paras tulos Dublinissa, ei jossiteltavaa sen suhteen siis yhtään :)







Jani on paiskinut valtavan määrän töitä kisasuorituksen eteen, syksy oli takkuinen loukkaantumisten vuoksi ja siltikkin on ponnistellut eteenpäin. Itse olen vain katsonut etenkin viimeaikoina, että reenimäärät lähti laskemaan ja loukkaantumisherkät oheislajit karsittiin pois viikko-ohjelmasta. Nyt alkaa valtava työmäärä sitten SM-kisoja varten, siellä LC:ssä kutsuu Jania jo punaiset kuulat ja se kyllä melko varmasti tietää sitä, että treenaamisen painopisteiden pitää jonkin verran muuttua, 24 hyppy 32 on suuri. Koko ajan raskaatkin kuulat on reenissä mukana kulkeneet, muttanyt niillä saa alkaa sitten tehdä jo oikeasti hommia!



-M-

tiistai 1. joulukuuta 2015

MM-kisat Dublin

Kisatunnelmia Dublinin jälkeen









MM-kisoihin valmistautuminen alkoi jo vuosi sitten kun tajusin, että viime vuoden sm-kisatuloksella olisin ollut toinen omassa sarjassa viime vuonna. Silloin jo päätin, että haluan osallistua seuraaviin MM-kisoihin mitali mielessä. Bonuksena tuli kesällä lähdettyä Em-kisoihin hakemaan kokemusta ja tuntumaa sekä tietenkin katsomaan minkä tasoiset kisat ovat.

Em-voiton myötä aloin uskoa, että jopa voitto on mahdollinen. Harjoitus määriä lisättiin sekä tempoa kasvatettiin. Tarkoitus oli kasvattaa kunto hyväksi ja tasaiseksi, että tulisi varmuus tekemiseen. Syksyllä sattui muutama harmittava loukkaantuminen, jotka pilasivat valmistautumista, mutta edelleen oltiin luottavaisena omaan kuntoon. 3 viikkoa ennen MM-kisoja sain testikisassa tulokseksi 105 ja viikkoa ennen kisoja 8 minuuttia tuloksella 87, joten kunto oli kohdallaan.

 
Kisamatka alkoi keskiviikkona, jolloin suuntasimme yöksi Hyvinkäälle Marjutin luokse Malluntalleille, josta aamuvarhain saimme kyydin kentälle, ja itse kisamatka Dubliniin pystyi alkamaan.


 Itse reissu ei enää jännittänyt, koska Varnaan tehty reissu toi hyvää käytännönkokemusta. Yövyimme hotelli Claytonissa yhdessä Ville Oikarisen kanssa. Villen opeilla tutustuimme miten linja-autoissa kuljetaan sekä samalla reitti kisapaikalle selvisi, hurjaa yhtäkkiä olla auton kyydissä, joka ajaakin ihan "väärin". Kisapaikka oli DCU:n (Dublin city university) yhteydessä. Kisapaikan halli oli suuri ja tarkoitukseen sopiva, joskin suuren yleisömäärän vuoksi ilmaltaan tunkkainen.


Tunnelma kisoissa oli aivan huimaava. Joukkuejohtaja Johannan avulla pääsin punnitukseen jo torstaina perjantain sijaan. Tästä johtuen saimme perjantai päivän kokonaan vapaaksi, jolloin lähdimme seikkailemaan ja tutustuman keskustaan sekä nähtävyyksiin.
 Perjantaina sain illalla tietää, että sarjaani oli tullut kaksi venäläistä sekä valkovenäläinen nostaja joista ennakkoon ei ollut mitään tietoa. Jännitys nousi pilviin. Lauantaina kisaaminen jännitti niin paljon, ettei ruoka maistunut, joten oli vain selvittävä urheilujuomien voimalla.

Lavalle noustiin hyvin vakavana

Alusta saakka kovalla pacella. Kotikatsomossa lapset oli huonosta striimistä tunnistanut iskän siitä, ettei isi lepää ollenkaan :)
Varmoja toistoja, ei yhtään hylättyä
 Itse kisasuoritus lähti hyvin käyntiin. Alku oli helppoa, mutta vaikeudet alkoi jo 5 minuutin kohdalla. Marjon piti antaa neuvoja mitä pitää saada, mutta kannustus oli aivan huimaa enkä kuullut kuin, että sata pitää saada. Loppuun asti sisulla mentiin ja yhtä vajaaksi jäi sadasta.

Tulos on huima, mutta itselle pettymys. Taistelu voitto silti. Olin ihan puhki enkä olisi voinut tehdä yhtä toistoa enempää. Kaikkeni annoin lavalle kuten olin suunnitellut. Marjo tuli kertomaan, että voitin! Se oli aivan uskomatonta. Maailman paras amatöörisarjassa LC:n puolella. Fiilikset oli korkealla kun pääsin palkintojen jakoon. Sain vielä Suomenlipun Juhanilta mukaan lavalle. 



Nyt vasta pikku hiljaa olen alkanut tajuamaan miten uskomaton suoritus sitä tuli tehtyä.
 Olen haaveillut pikkupojasta asti voittavani piiri tasolla tai SM-tasolla, mutta nyt olinkin maailmanmestari. Tämä vuosi on ollut kyllä uskomaton itselleni. Kehitystä on tullut roimasta ja tulosta syntynyt. Voitin kaiken mahdollisen mitä halusin ja yritin. Ei sellaiseen voi olla kuin tyytyväinen. Sipposen Jani oli facebookissa kommentoinut, että löytyykö Suomesta keltään vuoden sisältä mitallikattausta kultaisena; 2x SM, EM ja MM sekä päälle kaksi suomen cupin osakilpailuvoittoa. 


Nyt on katseet sitten suunnattu kohti mestaruussarjaa. Harjoitukset suunnitellaan siten, että kahden vuoden päästä Koreassa olisi jo realistista tavoitella mitalia huippu suorituksella. Tavoite on älyttömän kova ja vaatii paljon harjoittelua, mutta olen valmis siihen henkisesti ja fyysisesti. Suurin toive edelleen on ettei sairastu eikä loukkaannu pahemmin.  Mielenkiinnolla kohti uusia haasteita rohkeasti.

Suuret kiitokset kaikille tukijoille ja sponsoreille, jotka mahdollisti tämän vuoden upeat suoritukset !
Paras tuliainen reissusta
Voittoa juhlimme 5.12 klo 12-15 Hotelli Kulkurissa. Toivotamme sinne tervetulleiksi yhteistyökumppanit, tukijat ja ystävät!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

livestreem linkki

http://livestream.com/accounts/10213786?t=1448437135762

Tuosta osoitteesta saattaa näkyä MM-kisat Dublinista:)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kohti Dublinia

Vuoden kohokohtaan on aikaa enää hitusen yli kaksi viikkoa, matka on pääpiirteissään jo selvä.

25.11 ajelemme eteläsuomeen , jossa taas majoitumme Marjutin luona Mallun talleilla.
26.11 aamukoneella lennämme sinivalkoisin siivi Dubliniin.

Hotelliksi valitsimme ihan vain kisapaikan läheltä edullisuuden huomioiden Hotelli Claytonin, joka toimii myös lentokenttähotellina, huonepaikkoja näytti olevan 450, joten ei ihan pikkuinen hotelli, niinkuin Janilla oli Bulgariassa.

Paljon asioita pitää järjestellä kotipuolessakin, kun isovanhemmat ovat lupautuneet tulla kotiimme siksi aikaa kun olemme poissa. Perheessä kun on kolme lasta ja 7 karvaista lemmikkiä, ei niitä ihan hevillä jokapaikkaan hoitoon laitetakkaan. Nyt kuitenkin isommat pääsee käymään koulussa ja pienin pääsee kerhoihin ja omiin harrastuksiin.

Viikko sitten seuran treenien yhteydessä järjestimme pienet salikisat, jotka sitten jäivätkin oman seuramme välisiksi, kun muita osaanottajia ei tullut. Jani sai täydet 10minuuttia tehtyä tuloksella 105. Kisakunto on siis kova, kun nyt vain ei tulisi loukkaantumista tai sairastumista. Tämän viikon harjoitusmäärän Jani tulee vielä pitämään suurena, ensiviikolla aletaan tuntimäärissä laskea jo reilusti alaspäin ja loukkaantumisalttiit lajit harrastuksista karsitaan pois.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

MOVE IT 24+7


Haapajärvellä järjestettiin 17-18.10 Move it 24+7
ryhmäliikunta tapahtuma, jonka ideana oli, että tapahtumassa järjestetään 31h yhtäjaksoisesti ryhmäliikuntatunteja laidasta laitaan. Samassa tempauksessa myös rikottiin yhtäjaksoisesti järjestettyjen ryhmäliikuntatuntien Suomenennätys. 

Tapahtuman järjestäjänä ja pääkoordinaattorina toimi Minna Huhmarniemi, kera suurten taustajoukkojen.

 Se mikä tapahtumasta teki erityisen hienon, oli se että tapahtuman tuotot ohjattiin paikallisen MLL:n hyväksi lasten liikuntavälineiden hankkimiseen! Tapahtumaan osallistuminen ei kustantanut kuin 5e (ja vastineeksi sai siis liikkua aimo annoksen sekä vielä hienon tuotepussukan täynnä kaikkea mukavaa!)
 Yhteissummaksi MLL:lle kertyi1628€!!! Aivan mahtavaa!

Tapahtuman ohjelma. Lasten ja senioreiden tunneille ei osallistumisoikeutta Janilla ollut. Eli 26h laidasta laitaan kaikenlaisia lajeja.


Jumppakuninkuus irtosi 26h jumpalla (jumppakuningatar ansaitsi tittelin 24h )
myös molempien sarjojen 2 ja 3 palkittiin!


Mikähän jumppa lie menossa, olisiko Core? Vetäjänä Minna Kuisma. Väkeä oli kuin pipoa!
Jumppakuningattaren ja kuninkaan pystit, joista toinen siis kotiutui meille

Jani liikkui tapahtumassa siis maksimi ajan 26h. Sekaan sopi hyvin monta, ei niin kauhean miehikästäkin tuntia mm. latinobic ja bugg ei oikein innostaneet, mutta voitontahtoisena läpi mentiin. Yöaikaan yhtäjaksoinen putki oli huimat 13h. aamupäivällä oli ohjelmistossa pari tuntia seniori ja lastenliikuntaa-jolloin oli hyvä sauma käydä ottamassa tirsat.

 Moni on kysynyt miten tuommoiseen hommaan tankataan.
Tapahtuman ensimmäinen pätkä meni kaurapuuron ja urheilujuoman voimalla, iltasella tankkaukseksi ihan tavis kanakeittoa ja sämpylää. Yöllä rahkaa/pakastemansikkaa/suklaata ja vettä. Aamupäivällä kotona normi aamupala ja päivän mittaan kun väsy alkoi jo painaa, ei niin enää ruokakaan maistunut-vähän puolukkapuuroa ja suklaata.

 Toinen kysytty asia on "tulitko kipiäksi" ja miten palauduit. No arvatkaapa miltä voi tuntua kun liki 100kg mies vetää 26h "naistenjumpissa" :D Kuntohan ei kesken loppunut missään vaiheessa, mutta läsnäolijat sen näkikin ettei jalka vain enää noussut aamun jälkeen yhtä terävästi.. mutta tässä tapahtumassa oli osallistuminen tärkeämpää kuin mennä sähköjäniksen lailla eteenpäin. Ei Jani varsinaisesti edes kipeäksi tullut-väsy oli se joka painoi paljon. Keskiviikkona oli paluu jo kuulien ääreen, joten 26h jumppamaratonistakin voi selvitä ;)

Kuvat: Minna Huhmarniemi/Arto Nybacka







maanantai 21. syyskuuta 2015

Nyt voi sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon!


19.9.2015  Kuusamon Liikuntakeskuksessa kisattiin LC:n SM-kisat vuosimallia 2015
Kuusamon Eräveikot olivat järjestäneet hienot kisat joista moitteen sanaa ei löytynyt.
Ensimmäisen kerran olimme kisapaikkakunnalla jo edellisenä iltana, kun reissasimme lasten kanssa. Jani kävi punnituksessa jo perjantaina ja omaksi painoksi tuli yli 95kg, nyt kun painoa ei lähdetty alaspäin tiristämään kun vaikeuksia valmistautumisessa oli tarpeeksi muutenkin. 

Kisapäivänä Jani oli melko tyyni ja rauhallinen, kisapaikalla en paljoa enää tsemppailemaan ehtinyt kun kaikkineen päivän aikana tuomaroin 7. erässä. Puhe oli että Jani tekee lavalla hyvää tasaista "omaa" tahtiaan ja katsotaan mihin se riittää ja suunnitelma pitikin hyvin. Kisan jännitysmomentti oli, kestääkö Janin käsi-josta lääkäri jo aiemmin kirjoitti todistuksen että kisat olisi saanut ja pitänytkin jättää välistä kokonaan, mutta tahto voitti kivut eikä käsi rasituksesta ole ärtynyt sen kummemmin kuin levostakaan, mikä mysteeri lie siinäkin nyt..

Janin sarjassa tiedettiin kovaksi vastustajaksi Ryhdin Henri ja melko tiukka skaba miesten välille tulikin. Jani tietoisesti lopetti nostamisen sen jälkeen kun Henkka laski kuulat alas, uusi SE oli syntynyt ja käden rasitus tuossa tilanteessa olisi ollut enää turhaa. Voitto tuli 84toistolla, Henri jäi taakse 75toistolla. 

Kaikkeen ei voi olla kuin tyytyväinen, hieno kisatulos vaikka mies on kolmeviikkoa ollut treenikiellossa ja sairaslomalla ylipäätään. Ei mitään "pikku flunssaa" vaan hengenlähtökään ei kaukana käynyt. 

Ohessa muutamia kuvia Janin kahden vuoden kisataipaleen varrelta.
Kuusamossa voitettu mestaruus oli Janin kolmas. Kaksi peräkäistä LC24 mestaruutta, yksi Biathlon24 mestaruus ja yksi biathlon pronssikin kaapista löytyy. Ja kesällä Bulgarian tuomisina tietysti EM kulta! :) Paljon on muutamaan vuoteen mahtunut!





loppiaisnosto firellä 2014

Biathlon SM-Laukaa, kuva:Jani Sipponen

Suomen cup 2, 2014 Haapajärvi

LC SM 2014 Oulu

Kuulatuulen kisat, Vehniä. Kuva:Marko Savela

Biathlon SM2015 Kokkola

LC SM 2015 Kuusamo

LC SM 2015 Kuusamo

maanantai 7. syyskuuta 2015

Hiljaiselolle vähän meteliä välillä

Kesä, joka ei pitkään kestänytkään alkaa jo kääntyä kovasti syksyksi.

Janin treenit lähtivät EM-kisojen jälkeen sujumaan todella hyvin ja SM-kisoihin mieli oli hyvin luottava, mutta kuten aina sanomme, hyvä suoritus vaatii terveenä pysymistä ja osittain hyvää tuuria, ja nyt sitä ei sitten meille asti riittänyt.

Tiistaina 25.8 Jani otti yhden ampiaisen kanssa osumaa. Koskaan aikaisemmin ei ampaisen pisto ole aiheuttanut yhtään mitään ja ei varsinaisesti nyttenkään, mutta keskiviikkona 26.8 Jani aamulla valitteli että yö oli ollut levoton ja pistokäsi oli pahoin turvonnut. Soiteltiin aika työterveyshuoltoon ja kaikki vaikutti olevan ihan ok.. Lähdin itse hoitelemaan asioita kunnes n. 1½h myöhemmin tuli viesti "tuu kotiin". No ei muuta ku hyppy pyörän selkään ja kotio, josta sängystä löytyi makaamasta hikinen, henkeähaukkova mies toivoen itselleen ambulanssia..

Lanssin tuloa odoteltiin melkein puolituntia, kuumetta 39, kädet ja jalat osin tunnottomat, selkeät lämpörajat raajoissa ja sokin merkkejäkin oli havaittavissa. Hengitys todella pinnallista, kylmän hikeä, rinnan puristusta...
Minuutit mateli ja mateli..Rannepulssi ei edes tuntunut kunnolla, hengitystaajuus oli huomattavan korkea..

Ambulanssin paikalle tullessa Oysissa puhelin yhteydessä ollut lääkäri oli sitämieltä että ei voi olla allerginen reaktio kun moni anafylaktisen shokin oire uupui.. Jani lähti pillit päällä sairaalaan keuhokuume-epäilynä.

Janin mukaan matka Ouluun oli ollut tuskainen ja raajat oli usemman tunnin tunnottomat. Oulussa mies tutkittiin perin pohjin ja välillä epäiltiin jopa keuhkoveritulppaa, mutta onneksi kaikki vakava sulkeutui pois jo keskiviikon aikana. Torstaina kotiuttivat diagnoosina viivästynyt allerginen reaktio.

Kotiutumis hetkellä olo oli stabiili, mutta heti kotiin palattua kylmähiki, kuumeen sahaus ja osittaiset hengitysvaikeudetkin palasi, mutta useamman tk-reissun jälkeen oireilu kesti viikon.
Kunto ei edelleenkään hyvä ole, hengitys ei pelaa niinkuin pitäisi..

Mitä tästä opimme? Sen että koskaan ei voi tietää mikä tunnin päästä, illalla tai ensiviikolla odottaa. Jania on parhaimmillaan maa-ampiaispesästä pistänyt useampi kymmenen ampiaista ilman ongelmaa ja nyt tämä YKSI ainoa sai aikaan sen, että kunto romahti totaalisesti.

Noh, Kuusamon SM-kisoihin on aikaa hiukka alle 2vk, sinne ollaan lähdössä mutta hieman meinaa harjoitusaika loppua kesken. Näillä mennään.

-Marjo


PS:
Viikonloppuna
Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry:n SM skaboissa Hopeaa miehet 800m. Hopeaa miehet 3000m, teepussin kannattelun voitto. Ja traktorin vedon 2. 


tiistai 21. heinäkuuta 2015

EM-kisamatka Varnaan

Kahvakuulaurheilun Em-kisat käytiin Bulgarian Varnassa 10-15.7

Jokaiselle reissulle varmasti kuuluu omat hankaluutensa, ja tämänkään matkan alku ei tehnyt poikkeusta, heti alkajaisiksi Iisalmi-Ylivieska kiskobussi oli reippaasti myöhässä ja ihan viimeiselle sekunnille saakka Ylivieskaan mentäessä jännitystä riitti, ehtisinkö jatkoyhteyteen. Onneksi Pendoliino odotti hetken ja pitkääkin pidempi junamatka kohti Helsinkiä alkoi. Matkaan lähdin illalla kuudelta Haapajärveltä, joten Tikkurilassa olin vasta puolen yön aikaan jolloin taas uusia ongelmia. Junassa konduktööri sanoi että pääsisin uutta kehärataa pitkin Helsinki-Vantaalle mutta enpäs sitten päässytkään ja taas oli juostava että ehdin lentokentälle lähtevään Bussiin.

Helsinki-Vantaalla odottaminen sujui väsymyksestä huolimatta ihan kohtalaisesti, kun wifit ja latauspaikkoja oli selkeästi.. Laiteongelmien vuoksi jouduin seuraavalle lennolle Istanbulista-Varnaan välillä käymään uuden turvatarkastuksen, mutta muuten lennot sujuivat Turkis Airlinsilla ihan hyvin. Pikkuruiset lentoateriatkin maistui kun edellisestä ruokailusta oli reippaat 12h takana..

Maajoukkuevaatteissa avajaispäivänä

Varnasta Kultahietikon alueelle matkaa oli n. 20km. ja kuten aiemmin on kirjoitettu hotelliksi valikoitui pieni ja hieman kaukainenkin Hotelli Poseidon. Ennen lähtöä mietitytti tarjoaisiko edullisuus mitään vastinetta mutta nyt voi sanoa, että kyllä!
Hotelli oli pienten teiden takana, melko syrjässä mutta palvelu oli kerrassaan ensiluokkaista! Hotellin isäntä mm. kuljetti minut kisapaikalle kisapäivänä autolla jotta en rasittuisi, samoin kuin myös lentokentälle kotiinlähtö päivänä. Etsi minulle kisoja varten hiekkapaperia! Hotellihuone oli pieni, (eikai ne koskaan suuria ole?), huoneesta löytyi ilmastointi! Ja Wifi pelitti niin huoneessa kuin hotellin ravintolassa moitteettomasti. Skype siis lauleli kotiin päin usein.
Terassikuvaa Poseidonista

Punnitukseen mennessä oikea hotelli oli hieman hukassa ja silloin tuli keskusteltua Irlannin maajoukkueen kanssa.

Lauantaina kisojen avajaisten jälkeen osa suomiporukasta lähti Varnan kaupunkiin syömään ja shoppailemaan. Syöminen Bulgariassa oli edullista samoinkuin myös vedet ja limpparit! Keskustassa liikkeissä oli allennusmyynnit menossa joten kotiin tuliaisia tuli hankittua paljon.

Sunnuntai päivä meni vähän jouten ollen. Sunnuntaina Suomen Marko Pääkkönen voitti mestaruussarjassa pronssia ja näin mitallitiliavautui.

Kisoja edeltävä yö oli odotetustikin hankala. Jännitys, paine, väsymys- ketju sai unen levottomaksi ja heräsinkin ihan liian aikaisin. Hotellissa kevyt aamupala, urheilujuoman tankkausta ja autolla kohti kisapaikkaa.10.15 nostovuoro ja niinhän se mestaruus tuli! 6min kohdalla kaulaa edelliseen oli jo reilusti, mutta 8min kohdalla tuomari alkoi viittoilla ja heilua melko vihaisen näköisenä, suoritus keskeytettiin. Ihan tarkkaa syytä tähän en tiedä, mutta ilmeisesti huonon riven jälkeen korjasin kuulien asentoa ja tuomarin mielestä kuula kävi olkapään päällä? ja tästä syystä sitten ulos.. Muilta maajoukkuetovereilta kuulemani mukaan kuula ei olisi käynyt olkapäällä mutta sillehän ei nyt enää mitään mahda. 76toistoa n.8min. oma ennätys kuitenkin. Harmittamaan jäi se, että paukkuja jatkaa olisi ollut ja tulos olisi ollut paljon komeampi, mutta onneksi kyseinen episodi ei vienyt mahdollisuutta mestaruuteen!
Kisatunnelmia. Kuva: Teija Rantanen
Odottamassa kisalavalle menoa. Kuva: Teija Rantanen

Kuva:Teija Rantanen
Palkintojen jako venyi viestikisan ongelmien vuoksi ja palkintojen jaon jälkeen vielä viimeiset tuliaisshoppailut ja nukkumaan. Nukkumaan meno venähti kyllä pahanlaisesti myöhään kun hotellin väki halusi tietää lajista/kisoista paljon ja vielä kotiokin tarkempaa infoa kisoista skypen kautta.

Tätä lähdin hakemaan, ja onneksi tavoitteeseen pääsin!
LC EM1 -95kg 76reps
Aamulla rinkan pakkaus ja viimeinen ruokailu Poseidonissa jonka jälkeen matka lentokentälle. Varnan lentokenttä toimi hyvin ja sain kaikki mahdolliset asiat hoidettua, mutta Istanbulissa ongelmat alkoi..
Minun omalle lennolle olisi ollut 15h odotus, mutta olisin saanut vaihdettua liput koneeseen johon oli parin tunnin odotus. Passin tarkastuksessa meni aikaa jonotellessa melkein 1½h ja en enää ehtinyt aiemman koneen checkinniin. Lentokenttähotelli olisi kustantanut 70e, joten päätin sitten valvoa kentällä.. Netin mukaan Ataturkin lentokentällä olisi pitänyt olla ilmainen wifi, mutta heidän "ilmainen" käsitti sen että piti ostaa kahvilantuotteita väh. 5e jotta sai 2h ajaksi salasanan..ja netin toiminen riitti juuri ja juuri siihen että whatsup-sovellus pelitti. Ataturkin lentokenttä saa kyllä miinusta siitäkin, että englanninkielistä palvelua ei saanut juuri missään, ja jos sai- oli se todella huonoa!
Äärimmäisen rankan yön jäljiltä kuitenkin aamulla lento Suomeen, josta kotimatka onneksi taittui ilman ongelmia.




Voiton kunniaksi lähipiiri oli järjestänyt mummolaani mitallikahvit. Kuvia räpsittiin vähän joka suunnasta :)
Selänne lehden kuva
Reisjärven tukijoukot olivat halunneet muistaa lahjalla, joka kyllä jatkossa kulkee ketjussa aina mukana!












Kisalavalla! Kuva: Johanna Seppälä


Mitallit oli hienoa paikallista käsityötä ja massiivisen kokeiset!
Mitalliherkkuja kotosuomesta!
Ja nyt katseet kohti marraskuuta. Sponsoreiden tuen ansiosta kilpaileminen on mahdollista! :)


Team Nurmenniemi kiittää kaikkia tähän projektiin osallistuneita ja hengessä mukana olleita!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Voitto kotiin!


13.7.2015 Jani VOITTI Bulgarian Varnassa kahvakuulaurheilu amatöörisarjan EUROOPANMESTARUUDEN :)
eli -95kg LC 76reps.
Oma enkka ja EM-kultaa



lauantai 4. heinäkuuta 2015

Viimeinen kuulutus ennen Varnaa

Niin se vain alkaa reissuun lähtö olla jo käsillä! 
Viime hetken tsekkailuja ja yksityiskohtia reissun suhteen on selvitelty ja Suomen "superhelteestä" selvitty.. Hellehän täällä meilläpäin ei ihan kokonaista päivää kestänyt :D 

Alkuviikosta rinkkaan saa alkaa pakkailemaan tarvittavat reissukamat, 
ja vielä muutamia karttoja Kultahietikolta pitää tulostella mukaan.
Maajoukkueen väki on kyllä ollut todella ystävällisiä, kun ensikertaa tämmöiselle reissulle lähtiessä on ollut vastassa yhtä jos toista ongelmaa. Joukkueen johtajalta Johannalta on saanut vastaukset kaikkeen mikä on mieltä askarruttanut ja menolentokin sujuu "turvallisesti" suomalaisjengissä, kun sattui muitakin maajoukkuetovereita ja itse Jojo samalle lennolle. 

Viimeisiä kunnon treenejä viedään.. Eilen tein 6min. n. 28 asteen lämmössä ilman pahempia ongelmia, toivoa ettei Varnassa olisi ihan järkyttävän kuuma ja että tankkaus onnistuisi!

Hotelliksi valikoitui hostellityyppinen hotelli poseidon, ensiviikolla sitten kuvia siitä ja reissusta muutenkin
Kuva: Hotelli Poseidon/google

Kuva: Hotelli Poseidon/google


Lähtölistat julkaistiin puolen viikon paikkeilla, omalta osalta se näyttää hyvältä, mutta koska kyse on itänaapurimaasta niin sen paikkaansa pitävyyteen ei hirveästi uskalla luottaa. Näillä tietoon kisapäivä on maanantaina 13.7/aamupäivällä.
Sarjana siis LC 24kg -95kg