maanantai 7. syyskuuta 2015

Hiljaiselolle vähän meteliä välillä

Kesä, joka ei pitkään kestänytkään alkaa jo kääntyä kovasti syksyksi.

Janin treenit lähtivät EM-kisojen jälkeen sujumaan todella hyvin ja SM-kisoihin mieli oli hyvin luottava, mutta kuten aina sanomme, hyvä suoritus vaatii terveenä pysymistä ja osittain hyvää tuuria, ja nyt sitä ei sitten meille asti riittänyt.

Tiistaina 25.8 Jani otti yhden ampiaisen kanssa osumaa. Koskaan aikaisemmin ei ampaisen pisto ole aiheuttanut yhtään mitään ja ei varsinaisesti nyttenkään, mutta keskiviikkona 26.8 Jani aamulla valitteli että yö oli ollut levoton ja pistokäsi oli pahoin turvonnut. Soiteltiin aika työterveyshuoltoon ja kaikki vaikutti olevan ihan ok.. Lähdin itse hoitelemaan asioita kunnes n. 1½h myöhemmin tuli viesti "tuu kotiin". No ei muuta ku hyppy pyörän selkään ja kotio, josta sängystä löytyi makaamasta hikinen, henkeähaukkova mies toivoen itselleen ambulanssia..

Lanssin tuloa odoteltiin melkein puolituntia, kuumetta 39, kädet ja jalat osin tunnottomat, selkeät lämpörajat raajoissa ja sokin merkkejäkin oli havaittavissa. Hengitys todella pinnallista, kylmän hikeä, rinnan puristusta...
Minuutit mateli ja mateli..Rannepulssi ei edes tuntunut kunnolla, hengitystaajuus oli huomattavan korkea..

Ambulanssin paikalle tullessa Oysissa puhelin yhteydessä ollut lääkäri oli sitämieltä että ei voi olla allerginen reaktio kun moni anafylaktisen shokin oire uupui.. Jani lähti pillit päällä sairaalaan keuhokuume-epäilynä.

Janin mukaan matka Ouluun oli ollut tuskainen ja raajat oli usemman tunnin tunnottomat. Oulussa mies tutkittiin perin pohjin ja välillä epäiltiin jopa keuhkoveritulppaa, mutta onneksi kaikki vakava sulkeutui pois jo keskiviikon aikana. Torstaina kotiuttivat diagnoosina viivästynyt allerginen reaktio.

Kotiutumis hetkellä olo oli stabiili, mutta heti kotiin palattua kylmähiki, kuumeen sahaus ja osittaiset hengitysvaikeudetkin palasi, mutta useamman tk-reissun jälkeen oireilu kesti viikon.
Kunto ei edelleenkään hyvä ole, hengitys ei pelaa niinkuin pitäisi..

Mitä tästä opimme? Sen että koskaan ei voi tietää mikä tunnin päästä, illalla tai ensiviikolla odottaa. Jania on parhaimmillaan maa-ampiaispesästä pistänyt useampi kymmenen ampiaista ilman ongelmaa ja nyt tämä YKSI ainoa sai aikaan sen, että kunto romahti totaalisesti.

Noh, Kuusamon SM-kisoihin on aikaa hiukka alle 2vk, sinne ollaan lähdössä mutta hieman meinaa harjoitusaika loppua kesken. Näillä mennään.

-Marjo


PS:
Viikonloppuna
Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry:n SM skaboissa Hopeaa miehet 800m. Hopeaa miehet 3000m, teepussin kannattelun voitto. Ja traktorin vedon 2. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti