Kevät 2015

Jotkut lähipiiristä ovat saattaneet huomata, että pieni kiire pyörii meidän ympärillä aina!
Meidän työrytmit kun menee limittäin, että minä itse työskentelen uimahallilla aamut ja Jani taas Jedulla illat, yhteistä aikaa "huonoimpina" päivinä on tasan sen verran että samalla oven avauksella kun tulen kotiin Jani lähtee töihin. Onneksi noita edellä kuvattuja päiviä on harvoin!
Viikonlopuista sunnuntai on meidän koko perheen sporttipäivä, kun aamulla on ensin naisten liikunta, sitten Mikaelin futis, HKS:n treenit ja Janilla vielä kaukalopallo.

Vuodessa on vain 52 viikonloppua ja joskus ihmiset loukkaantuvatkin, kun kaikkiin kyläpyyntöihin etenkin kauemmas ei voida vastata. Viikonlopuille kasaantuu kisareissut, koulutukset, turnaukset, syntymäpäivät, joten epäilen että täysin "menottomia" viikonloppuja ei kymmentäkään koko vuoteen mahdu. Osa kiireestä on ihan itse aiheutettua ja onneksi Janin vanhemmat auttaa pienten hoidossa mm. kisa viikonloppuina.

Kevääseen 2015 mahtuu kuitenkin kiireen keskellä paljon kaikkea mahtavaa!

Ensi lauantaina Kokkolasta saapuu seuraseminaaria pitämään Maria Finell, Crossfit Kokkolan omistaja & päävalmentaja. Aiheena on: Huoltavaa harjoittelua aktiiviliikkujan ylirasitusvammojen ennaltaehkäisyyn! Leiri ei ihan täpö täyteen ole vielä buukattu, mutta odotan kovasti neljän tunnin antia!

Biathlonin SM-kisat Kokkolassa lähestyy, Jani kilpailee siellä miehet 24kg-kuulien kanssa, jännäillään vain vielä hetken missä sarjassa ja ketä vastaan! SM-kisoihin olin ajatellut mennä alunperin tuomaroimaan, mutta sitten biathlonin vaativuus alkoi pelottaa, en ehkä olisi vielä riittävän hyvä erottamaan nopeista tahdeista kunnollisia pysäytyksiä. Aijonkin ottaa kameran kaulaan roikkumaan ja yrittää räpsiä mahdollisimman paljon kuvia!

18.4 Haapajärven karateseura järjestää Kevättä-kuulissa Salikisat, sekä meidän salikisoissa on mahdollista tehdä tulos myös Ultimate Girevik Cuppiin (Lift me upin Suomeen tuoma maratonkuula Cup-osakilpailu) Kisojen järjestäminen jännittää hieman, mutta minulla on mahtava tiimi takana tukemassa. Yhteistyökumppanina kisojen järjestämisessä toimii Jedun Haapajärven ammattiopiston Datanomiopiskelijoita yhdessä ohjaavan opettajansa Juha Partasen kanssa! Salikisat toimivat harjoitusalustana syksyn Suomen Cupin LC-kisan järjestämiseen, jotka pidämme 1.8!

Hiljaista ei siis tule olemaan :)

..Mieshän on elämänsä kunnossa..

Sairastelua!

Harmittavasti tuli keskiviikkona lenssu. Torstaista lauantaihin ei voinut tehdä mitään erityistä. Sunnuntaina päätin testailla tempauksen tekniikkaa, rauhallisesti vain. Päivällä olikin seuran treenien veto. Huomasi kyllä ettei happi vielä oikein kulje ja joutui keventämään aika rankasti normaalista. Toivotaan kuitenkin, että sairaus olisi voitettu ja saisi aloittaa oikeat harjoitukset kohti SM-kisoja. Kuukausi enää aikaa eli vähiin jää harjoitus kerrat. Olen aika luottavainen työnnön suhteen, mutta tempaus onkin sitten ongelma. Onneksi tavoitteet on lc:n puolella.
Ainut toive olisi ettei enää sairastuisi.

Harjoituksia olen suunnitellut ahkerasti sairauden aikana. Odotan innolla että niitä pääsee testailemaan. Kun jaksaa vain etsiä itselle sopivia harjoituksia, niin valinnan varaa löytyy.

Pitää myös alkaa sunnitella kaukalopallo turnausta, jonka järjestän viikko Kokkolan kisojen jälkeen. En ole vielä varma pelaanko omassa joukkueessa vai tuomaroinko vain. Ei ole oikein kerennyt pelaamaan kun on menty kahvakuulan ehdoilla pitkälti, sunnuntaille kun sattuu niin kaukalopallovuoro kuin seuran treenien veto.

Tulen antamaan itsestäni kaikkeni omien tavoitteiden eteen ja ne tavoitteet ei ole helppoja. Askel askeleelta lähennyn sitä, mitä haluan olla ja kun pääsen minne haluan jatkan kiipeämistä askel kerrallaan. Ei kannata tyytyä tiettyyn tasoon, vaan haluta saavuttaa aina jotain uutta :)

Pikaraporttia ystävänpäiväkisoista

Lauantaina 14.2.2015 oli ystävänpäiväsalikisat Kuulatuulenjärjestämänä Vehniällä Laukaassa. Kisasin siis 2x20kg,  työnnön tulos oli 139 ja tempauksen 159. Työnnössä tavoitteena oli lähteä 13 tahdilla, mutta lähdin vahingossa19 tahdilla :) Pelkäsin, että en jaksa loppuun, mutta hienosti jaksoin.

Tempaus oli tavallaan positiivinen yllätys, koska jaksoin täyden ajan. Tekniikka petti täydellisesti ja tulos oli pettymys.

Parannettavaa on paljon ja aikaa enää 5 viikkoa SM-kisoihin Kokkolaan. Täytyy aloittaa kova harjoittelu uuden ohjelman tukemana. Tiedän mitä tarvitsee tehdä, askel kerrallaan kohti syksyä. 

Tilasin itselleni 2x 40 ja 2x32 kilon kahvakuulat. Minun harjoituksiin kuuluu paljon ylipainoilla harjoittelemista. Sijoituksena on kyllä tyyris, mutta kun sen jakaa monelle vuodelle niin edullista harjoittelua myöhemmin. En kerkeä käydä kovin paljoa kuntosaleilla, joten kaikki tarvittava on oltava kotona.

Kuva: Marko Savela

Kuulatuulen kisat ovat kyllä hengeltään olleet mukavat, kun nyt muutamissa ollaan päästy käymään. Ajomatkaa tulee n. 400km, mutta voi puhua siis puhua "lähellä" olleista kisoista näillä leveyspiireillä. 

Kuulatuuli on Suomen kahvakuula Ry:n Laukaan/Keskisuomen jaosto

Treeneihin uusia tuulia

Huh mitä lentoa viimeiset viikot. Verenluovutus ei sopinut kuvioihin tippaakaan, ja nyt sitten pitää tehdä hommia sen eteen paljon. Laukaassa oli tarkoitus lauantaina kilpailla 24kg:lla, mutta aikani asiaa mietittyäni ei minulla ole 20 biahlonistakaan tulosta, joten tehdään se nyt sitten kokeeksi.

Harjoituksissa on ollut verenluovutuksen jälkeen monenlaista ongelmaa, ja eteenkin työtöön on yritetty panostaa kovasti. Tempauksen tekniikka vaihtelee päivien mielialan mukaan, mutta hienointa on, ettei temmatessa kädet ole auennut pitkään aikaan, ja näpit ovat hellät niistä kohdista joihin se on ihan sallittua. Homma vain pitäisi saada rullaamaan..

Tässä pieni pätkä minun uutta harjoitusohjelmaa, melkein selvällä suomenkielellä.

Alan testata Ukrainasta haetun kahvakuula "gurun" tekemää kisaharjoitusohjelmaa biathlonharjoitteluun. Ohjelmassa on määreet niin työnnölle kuin tempaukselle ja määrätty myös ns. oheisliikkeet jotka treeneissä tukee. 
 Huomenna lepoa ja kehonhuoltoa, Lauantaina Laukaaseen!
-Jani

Äitinä ja vaimona urheilevassa perheessä

En oikeastaan koskaan ole ollut hyvä missään, mikä liittyy urheiluun. Olen nuoruuteni asunut korvessa, jossa ei edes ikätovereita ollut 10km sisällä. Kahvakuulaan hurahdin Janin perässä 2013, ensin jumppailin omaksi iloksi, mutta pikku hiljaa aloin apinoida myös kisaliikkeitä mm. kahvakuula 400 reenin muodossa ( olisi muuten tempaus näyttänyt videolla varsin villiltä)
Alussa minulla oli treenivälineenä karhun 8kg kuula, jota kutsuin Pirkoksi. Pirkko ei kuitenkaan ollut ranteelle ystävällinen reenikaveri, joten äitienpäivälahjaksi vuonna 2013 sain compactin 8kg original russianin :)

Kesän 2013 viuhdoin menemään ihan vain huvikseni ja syksyllä Kokkolassa venetsialaiskisoissa rohkaistuin lavalle (ihan järkyttävällä) tyylillä kisaamaan ja koukkuun jäin. En ole kilpaluontoinen ihminen, ja haluaisin olla täydellinen ilman, että joudun käyttämään aikaa epäonnistumiseen. Juu kuulassa siis ihan mahdoton yhtälö. Nyt kuitenkin omaa kisaamista mielenkiintoisempana olen kokenut tuomaroinnin.

Tällä hetkellä, kun olen ollut 12vk liki täydessä liikuntakiellossa vasemman olkapäävamman vuoksi.  Usein on tullut fiilis; että nyt minun kuulat (8, 2x12, 14, 16 & 18) lähtevät myyntiin. Ajatus siitä, että vasemman käden pitää kuntoutua niin että voimatasot palautuisi käsien välille, on tuntunut mahdottomalta.. Mutta sitten taas toisaalta takaraivossa on onneksi kummitellut se, että ehkä minä vielä.

Viimeviikkoina työt on sallineet sen, että oman treenaamattomuuden sijaan olen yrittänyt tukea Jania tekniikkaongelmissa. Nyt pienenä työvoittona näyttäisi, että Janin tempauksessa olen onnistunut pukemaan sanoiksi sen, millä tekniikkaa on saatu korjattua ja uusi tyyli miellyttää nyt nostajaakin enemmän. Meillä puhutaan tekniikan katsomisesta/pokettamisesta "motkottamisena", annan palautteen noston aikana ja pyrin siihen että ongelman ydin löytyisi siten, että Janikin tajuaisi aina mikä on ongelma. Eikös se niin mene, että ne neuvoo jotka ei itse ollenkaan osaa?

Janin luonne kilpailijana on, noh "erikoinen". Sinänsä kisaa ajatellen periksi antamattomuus on hyvä, mutta puolisona se kuunneltavan itsekritiikin määrä saa aina tärykalvot soimaan. Jani osaa jopa treeneissä kilpailla itseään vastaan, soimaa itseään jos suunniteltu tavoite ei täyty. Jos ei mene hyvin, se kuuluu, mutta vaikka menisi hyvinkin; siitäkin pitää vielä etsiä tippejä, joita olisi voinut tehdä toisin.

Lapsiin liikunta on tarttunut. Molemmat ovat oppineet aikaisin kävelemään, ja kun jalat on saatu kantamaan kunnolla, on niillä jo juostu ennenkuin omaa liikkumista on osattu edes kunnolla hallita. Kun kävely on alkanut sujua, molemmat naperot ovat päässeet tuohon monitoimitalon kuntosalille mukaan. Tutuiksi on tulleet sählymailat, voimapallot, kahvakuulat, volttimontun pehmeät patjat-kuin urheilussa sattuvat vahingotkin. Molemmilla pienistä on selvästi omanlaiset urheilumieltymykset, Erikaa kiinnostaa temppuilu ja tanssiminen, Mikael haluaa joka asiasta tehdä kilpailun.

Meidän kotimme sijaitsee n. 1km päässä keskustasta, kun Erika syntyi, oli Mikael 1v 9kk vanha, en koskaan edes ajatellut mitään sisarusvaunuja-saimme lainaksi seisomalaudan ja sillä köröttelimme kauppareissut aina ilman ongelmia. Talvella kun lykkäsin vaunuja, vedin Mikaelia pulkassa. Keväällä kun Erika oli vähää vaille vuoden vanha, kirpputoripalstalta löytyi pilkkahintaan polkupyörän peräkärry, jonka kanssa on poljettu ihan järkyttävä määrä kilometrejä! Lapset tietävät, ettei kauppaan taikka keskustaan isovanhempien luokse todellakaan lähdetä autolla, kesällä matka taittuu pyöräillen itse, kärryssä istuen, kävellen tai potkulautaillen. Nyt talvella tuo reilun 2km kauppa/kirjastoreissu sujuu alle tunnissa helposti kävellen molempien kanssa (3 & 5v) Yhdistelmävaunut meidän kodista taisi lähteä melkein 2v sitten..

Ilman päivittäistä liikkumista (vaikkapa pakkasen noustessa) meidän perheessä kaikkien hermot kiristyvät ja seinät ei todellakaan meinaa riittää rajoiksi, kun kaksikko pääsee vauhtiin..

-MarjoN-

Lomailua

Viikonloppu loppusuoralla. Perjantaina ajelimme Ouluun, kun lääkärireissua sinne päin pukkasi. Ajamista Ouluun tulee sen verran paljon, että päätimme jäädä Edeniin yöksi. Lapset rakastaa uimista ja minä shoppailua, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Edenissä vuorokauteen tuli "lillumista" liki 6h verran, uimiseksi sitä ei lasten kanssa ollessa voi kyllä sanoa, mutta joskus on kiva ottaa rennosti. Lasten silmät loisti onnesta kun oli paljon lämpimiä altaita, aaltoja ja liukumäkiä. Hotellissakin yöpyminen oli pienille uutta, mutta uni kyllä tuli raskaan päivän jäljiltä kaikille äkkiä. Aamupalalla kaiken moisia herkkuja ja taas uimaan.

Kotimatkalla pysähdyttiin Zeppeliiniin alen loppuja katselemaan, toiset hamstraa viikonlopuksi kiliseviä pulloja, meillä ostetaan viikontapeiksi maitoa :D Sekin kun oli "alennuksessa".

Perheen kanssa tulee yhdessä tehtyä mitään rentouttavaa hyvin harvoin, vaikka paljon yhdessä liikutaan ja ulkoillaan. Haapajärvi on "kaukana" kaikesta, ja meidän lähin hyvä uimapaikkakin on Nivalassa.. Itsehän olen Haapajärven uimahallissa koulu-uintien valvojana, mutta lasten altaan puute on kyllä semmoinen  miinus, että mielummin uidaan Uikossa. Oulussakaan ei kisoja lukuunottamatta ole tullut käytyä sitten Mikaelin syntymän jälkeen kuin auton haussa. Isoihin kaupunkeihin on aina jotenkin työlästä lähteä. Ylivieskassa tulee shoppailtua kaikki se, mitä uupuu.

-MarjoN-